Kulttuurionnenonkija (8) Sano melkein kaikelle ehkä

Onni on hyvä elokuva. Onni on hyvä elokuvaseura. Onnea on, että kuopus pyytää äitiään elokuviin...

Juttelimme tässä päivänä muutamana niitä näitä ja kuopus tosiaan kysyi, voisimmeko mennä katsomaan uuden kotimaisen elokuvan Onnenonkija (klik). Kulttuurielämyksiä elämäänsä haaliva tätihän oli heti valmis kuin lukkari sotaan. Koska olen pihi luonteeltani, keksin tietysti, että leffapäivän pitää olla tiistai. Silloin pääsisimme Kotosen sedän Veikkaus-kortilla elokuvaelämystä nauttimaan kaksi yhden hinnalla. Työesteiden takia päiviä ei ollut runsain määrin valittavaksi, mutta tänään oli oikein sopiva päivä.

Keväisen päivän säätila oli ulkoiluun mitä sopivin, joten päätimme kävellä keskustaan. Matkan varrelta poimin kameran etsimeen keväisiä kohteita. Vaan ei vielä yhtään leskenlehteä näkynyt missään, vaikka olen niitä jo monen muun Facebook-kuvissa nähnyt.

Helminukkajäkkärän viimekesäiset kukinnot

Sopivasti saavuimme Bio-Olavin ovelle. Elokuvan alkuun oli enää kymmenen minuuttia ja mainokset pyörivät jo valkokankaalla.

Jättisäkki elokuvaevästä ja jo kotona täytetty vesipullo. Vesi maistui, mutta makeiset eivät oikein.

Onnenonkija on elokuva tytöstä, joka ei osaa olla köyhä ja pojasta, joka ei osaa olla rikas. Päähenkilö Marja on pennitön tyhjätasku, joka 28-vuotiaana asuu vanhempiensa luona, lainailee ja vippailee rahaa ja on velkaa vähän kaikille. Marja pitää lifestyle-blogia ja uskoo, että blogi vielä joskus elättää hänet. No, tyhjänpäiväinen höpötys ei kuitenkaan saa tarpeeksi lukjoita eikä siis blogi tuota kuten Marja toivoisi.

Aluksi olin ihan että what, mitä minä oikein tulinkaan katsomaan. Mutta vauhtiin päästyään elokuva oli hupaisa kasvu- ja rakkaustarina. Hyvää oli myös, että elokuva tarttui hyvinkin ajankohtaiseen aiheeseen, eli somen joskus raadolliseenkin maailmaan. Höttöisen romanttinen juoni sisälsi jonkinlaista elämänopetustakin, mm. ylivelkaantuneille.

Oli hämmentävää katsoa elokuvaa intohimoisesta bloggaajasta, kun itsekin harrastelen tätä blogiin kirjoittamista. Mutta oma, tukevasti keski-ikäinen, elämäni on niin valovuosien päässä nuoren Marjan elämästä. Enkä edes ikinä ole kuvitellut mitään tuloja tästä saavani. Siinäpä se ero onkin. Elokuvan Marja yritti blogata työkseen, minä vain omaksi huvikseni höpöttelen.

Höpöttelen vastakin.