keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Mistä tunnen mä ystävän?


Tunnen ystävän ja hyvän tyypin jo olemuksesta, hymyilevistä huulista ja silmistä, joiden takana asuu viisaus, ymmärtämys ja huumorintaju, empaattisuus, sympaattisuus ja hyvä mieli. Kenestä vain voi tulla ystävä, jos kemiat kohtaavat. Aika usein ne kohtaavatkin, ihmiset ovat niin mainioita. 

Ystävän määritelmä tuossa äskeisessä on aika lavea. Niitä lähimpiä ja tärkeimpiä ihmisiä ei sitten ihan joka sormelle olekaan. Ystävyys on vastavuoroista, vuorotellen tukemista ilossa ja onnessa, surussa ja murheessa. Oikea ystävä iloitsee kadehtimatta toisen onnesta ja menestyksestä ja tukee ja kuuntelee silloin kun on sen aika. Ystävä ei vähättele eikä arvostele. Ystävä on ihminen ihmiselle.

Elämäni polulla olen kohdannut hyviä ihmisiä, ystäviä. Olen heistä onnellinen ja kiitollinen. Ihan jokaisena elämän päivänä. En vain tule sitä ystävilleni kertoneeksi. Onneksi on tämä helmikuun neljästoista, joka on ihan virallinen ystävänpäivä. Tuleepahan tilaisuus edes joskus kiittää tärkeitä ihmisiä siitä, että he ovat elämässäni.


Posti jakoi Postiset-turhakkeen välissä viime viikolla jokaiseen kotiin kortin, jonka olisi voinut ystävälle antaa tai lähettää. Ihan kiva idea, mutta... mieluummin valitsen lähetettävät korttini aivan itse kauppojen korttitelineistä, sillä Suomessa on valtavan upeat korttivalikoimat, joita tutkiessa olo on kuin lapsella karkkikaupassa.


Nytkin oli tolkuton runsauden pula korttitarjonnassa ja seisoin telineiden edessä pähkäilemässä niin kauan, että varmaan jo myymäläetsivät alkoivat epäillä tarkoitusperiäni. Valinta oli liian vaikeaa!


Ihan kaikki ylläolevat kortit eivät vielä päässeet matkaan. Jäipähän vähän varastoa vastaisuuden varallekin. Niin ja  ainakin yksi Virpi Pekkalan korteista puuttuu kuvasta. Anna-Mari Westin nallekortti taisi olla tämän vuoden suosikkini, sillä niitä lähti postin kuljetettavaksi kolme.


Sunnuntaina kirjoittelin maailmalle tarkoitetut kortit ja ihastelin  välillä Citymarketista ostamiani suurenmoisia tulppaaneja. Tämän vuoden kauneimmat yksilöt löytyivät sieltä kassojen viereltä.



Tänään, keskiviikkona, ystävänpäivänä tulppaanit ovat vain kaunistuneet ja kukoistavat hehkeinä ja sädehtivinä. Niitä katsellessa tulee hirveän hyvä mieli!




Eilen osallistuin maailman kuivimpaan koko päivän kestäneeseen koulutustilaisuuteen, mutta asia oli hirveän tärkeä. Julkisuus ja tietosuoja kunnissa -koulutuksen luennoitsija oli huippuasiantuntija alallaan ja niinpä saimme valtaisannoksen lakipykälä- ja asetusviidakko-opastusta tiivistettynä, hengästyttävänä pakettina. Tiedoissa riittää suleltavaa pitkäksi aikaa eikä lisäkoulutus oli pahitteeksi.

Koska olin koulutuksen vuoksi poissa työpaikalta iltavuoropäivänäni, iltavuoronakki napsahti sitten tänään. Pyörähdin ennen töihin menoa pikaisesti kirpputorilla ja löysin jotain, johon palaan myöhemmin. Kaupasta kävin hakemassa työkavereille suklaasydämiä pikkuleipäpussissa. Mutta enpä arvannut, että yksi eläköitynyt työkaveri toi kahvitunnille vielä herkumpaa syötävää. Minähän en näitä maistanut, koska meneillään on herkuton helmikuu. Tyydyin vain kuvaamaan näitä mokkapalasydämiä.



Valokuvausta varten kaivoin pussista kahvikuppini viereen sydämellisen pikkuleivän. Koska olin sitä näplinyt, en kehdannut pistää keksiä takaisin pussiin. Piti sitten uhrautua ja pureskella makea pala nieluuni. Ehkä totaalikieltäytyminen ei olekaan oikea tapa toimia. Pienet ja harvat myönnytykset on pakko sallia, ihan kohteliaisuussyistäkin.


Työpäivän jälkeen kotona odotti sedän keittämä iltakahvi ja mukavaa korttipostia.




Kiitos Sirpa!



Kiitos Riitta!



Kiitos Outsa!


Outsan paketista löytyi kortin lisäksi pieni kirjan mallinen... mikä? Suklaata vai saippuaa?

Tuntuma ja tuoksu tässä kirjassa oli sellainen, etten mennyt herkkua haukkaamaan. Eli saippuaahan se. Myöhemmin sain Outsalta lisätietoja: näyttelijä Karoliina Blackburn tekee näitä harrastuksekseen, muitakin malleja kuin kirjoja.



Itse lähetin tämän ystävänpäivän postit matkaan vanhoilla, aikaa sitten hankkimillani postimerkeillä. Tämän vuoden ystävänpäiväpostimerkit ovat kyllä kauniita!



Teemapäivän illan sokerittomaksi herkkupalaksi olin hankkinut sydämellistä naposteltavaa.





Arkipäivän juhlaan 
sinut kutsuisin,
keittiööni vanhaan,
viereen kakluunin.

Ruudullinen liina,
leivän viipale.
Kuppi kuumaa teetä.
Siinä juhla se.

Sanoja on vähän,
tuskin ollenkaan.
Ystävyyden kieltä
vaiti kuunnellaan.

-Anna-Mari Kaskinen

Hyvää ystävänpäivää eilen, tänään, huomenna ja ensi viikolla!

2 kommenttia:

  1. Kiitos ystäväpostista, sisko ❤ Arvaa, mistä keitin iltakahvit ❤ Ja arvaa mitä mulla on illan herkkupaloina ❤ Taffelin Heartseja ❤
    Ihana ystis sullakin ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävänpäivä on oikeastaan joka päivä, mutta ei ole hullumpaa viettää teemapäivää kerran vuodessa. Mukavaa oli! :)

      Poista