perjantai 29. joulukuuta 2017

... ja lahjat saa

Lahjojen keksiminen ja antaminen on mukavaa, kuten edellisessä postauksessa kerroin. Melkein yhtä mukavaa on lahjojen saaminen ja kyllähän noita taas aattona tulikin ihan yltäkylläisesti. Ensimmäiseen kuvaan yritin haalia kaikki, mutta en siinä ihan onnistunut.


Taitaa olla yleisesti tiedossa, että tykkään Taito Shopin tavaroista. Sain siis Taiton pusseja kaksi, toisen kuopukselta ja toisen kummitädiltä. Sisältö ei onneksi ollut ihan sama, vaan kuopuksen paketista kuoriutui Ebba Masalinin koulutaulujen pohjalta tehty tarjotin ja joulukakkutarvikkeet ja kummitädin paketista löytyi saman sarjan peltipurkki sekä Kenkäveron marenkeja.


Esikoinen oli laittanut korvansa taakse huokailuni, ettei kännykälleni löytynyt kaupoista kaunista kuorta. Hän oli tilannut puhelimelleni uudet suojakuoret Internetin ihmeellisestä maailmasta ja samaan pakettiin kuului kosketusnäyttökynä ja puhelimen koristeroikotin. Aivan ihanat! Lisäksi sain kukkaruukkuun valetun hauskan nimikynttilän.






Setä oli hankkinut minulle haaveilemani teekannun! Ja vielä lahjakortin Giganttiin uuden puhelimen ostamista varten. En nyt kyllä raaski puhelinta vaihtaa, kun sain siihen uudet hienot kuoretkin, mutta läppärini on alkanut temppuilla, joten ehkä puhelimen lahjakortin voikin sijoittaa uuteen tietokoneeseen. Tai minijärkkäriin, josta myös haaveilen.


Teekannulla oli maailman hienoin rasiakin!




Työkavereiltakin tuli lahjoja. Yksi antoi tontun, toinen peltirasiallisen keksejä, kolmas kosmetiikkaa (puhdistusainetta, kasvonaamio ja käsirasvaa) ja neljäs korvakorut.



Korttikavereilta tuli kalentereita. Blogisiskolta sain oivallisen ja minulle niin sopivan kalenteripyyhkeen ja Outsalta Marjolein Bastinin ihastuttavan vuosikalenterin. Samaan kuvaan pääsi serkun antamat piparimuotit ja toiselta serkulta saamani kynttilämökki.






Sedän veli vaimoineen oli pistänyt meille pakettiin Pentikin kynttilälyhdyn ja sen sisään joulunpunaisen kynttilän.


Entinen työkaveri äitinsä kanssa kävi tuomassa tädille töihin hulvattoman paketin. Siinä oli herkkua monenlaista!



Kinder-pukkeja,


pähkinäsekoituspussi ja irtokarkkeja,



käsittämättömän mahtava peltipurkki täynnä herkullisia pikkuleipiä (kuvassa mukana jouluruusu, jonka ostin Klaukkalan kummeilta saamallani joulurahalla),


Hans Välimäen juhlavuosiglögiä, kamalasti suklaata




ja valtavan suuri ja upea kukka-asetelma!



Isän ja äidin joululahja saapui jo perjantaina kotiintoimitettuna. Väinölän luomutilan Yrjö Ruuskasen taidokkaasti tekemä koivunrisuporo, jossa on sisäpuolella vielä valotkin. Pikkuisen piti päätä raapia, että porolle saatiin arvoisensa hieno paikka pihaltamme. Paras paikka olisi ollut aivan portaiden välittömässä läheisyydessä, mutta siihen emme saaneet viriteltyä sähköjä.


Kuopuksen koirakin ihaili poroa kanssamme.









Lopuksi vielä todiste siitä, etten ole ollenkaan aikuinen. Oli nimittäin joulukuun alkupäivinä lähikaupassa joulukalenterit puoleen hintaan ja oli ihan pakko ostaa sieltä pois tämä Paddington. Yhtään luukkua en tosin siitä ole raaskinut avata...


Kiitos kaikille lahjoista, tunnen itseni kovin hemmotelluksi! Aikaihminen ja näin monta pakettia, eikös tämä olekin ihan mahdottoman ylenpalttista!?

4 kommenttia:

  1. Muista sitten ajatella minua 365 päivänä vuonna 2018 :D
    Ihania lahjoja sait, mutta tuo risuporo on aivan huippu ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietenkin ajattelen sinua joka päivä, sisko! <3 Kuinkas muutenkaan?

      Poista
  2. Tottahan lapinkoiran rinnassa läikähtää, kun poron näkee. Jossain syvällä sisimmässä, pienen koiruuden sielussa ja sydämessä on ikiaikainen muistijälki esi-isien maisemista. Porotokista ja tuntureiden tuulista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kauniisti sanottu! <3 Niin totta!

      Poista