Perjantaina päivä hämärtyi jo, kun palailin töistä kotiin. Vielä fillaroin, vaikka se on tähän aikaan vuodesta hieman pelottavaa. Pyörässäni on valo, mutta sen teho on sen verran heikko, ettei sen valossa hurjastella. Katuvaloista on paljon apua, mutta jos kadulla tulee auto vastaan, ajovalot häikäisevät niin, että joudun ajamaan käsikopelolla. Tuttu reitti, eihän siellä tarvitse nähdäkään...?
Työpaikkani näyttää kyllä hienolta ja kutsuvalta iltavalaistuksessaan. Kuvasin kännykällä, joten kuvien laatu on mitä on, mutta en järkkärilläkään osaisi pimeässä ottaa kunnon kuvia.
Lauantaina oli vapaapäivä, mutta kello herätti jo viideltä, kesken makeimman unen. Kuudelta suljin kotioven ja tallustin tomerana valtatien varteen bussia odottamaan. Ei ollut vielä ruuhkaksi asti liikennettä.
Ihan ajallaan Kososen vihreä linja-auto poimi minut kyytiin. Olin matkalla jälleen Helsinkiin, tällä kertaa messukeskukseen, jossa samalla lipulla sai kokea niin lemmikki-, kädentaito-, outletexpo-, metsä- kuin Elma-messutkin. Elma-messuilla oli esillä kuntia matkailukohteineen ja herkkuineen ja eläinhallissa oli monenlaisia kotieläimiä alpakoista possuihin. Lemmikkimessuilla oli esillä lemmikkieläinten maailma. Outletexpon hallissa oli notkuvat rekit ja pöydät täynnä tunnettujen merkkien poistomyyntituotteita ja toisessa hallissa kädentaitoja esiteltiin omalla osastollaan. Metsämessut tarjosivat tuhdin tietopaketin niin metsän omistajalle kuin metsässä virkistäytyjällekin.
Alkumatkan matkustin itsekseni neuleen kanssa seurustellen, Mikkelistä sain mieluisan matkakaverin, kun kuopus kiipesi kyytiin.
Kuortin ABC:llä pidettiin kahvin ja piirakan mittainen tauko. Olimme Itä- ja Länsi-Savo -lehtien lukijamatkalla ja tämä kattaus kuului matkan hintaan. Kiitos Itukka!
Vessassa oli tuoreita ruusuja!
Messukeskukseen saavuimma aikataulussa klo 11.30. Taivas ripeksi vettä, mutta kuski kuskasi meidät ihan oven eteen, joten emme päässeet kastumaan. Niin oli hirmuinen vilinä ja tungos messujen käytävillä, että en edes yrittänyt kuvia napsia.
Suunistimme ensin hyötyeläinpuolelle, sillä kuopuksella oli selvät suunnitelmat. Paimensukuisten lapinkoirien esittelypiste löytyi ja saimme rapsutella lutuisen suloisia koirakavereita. Kuopuksen oma koiralapsi jäi kotiin hoitajan hoiviin, mutta kulki koko ajan ajatuksissamme mukana. Kuopus osti itselleen ensi vuodeksi uuden seinäkalenterin suloisin lapinkoirakuvin kuvitettuna ja sai esittelypisteestä mukaansa kiinnostavan lehden.
Lemmikkiosastolla kuljimme esittelypisteeltä toiselle ja keräsimme nyssäköihimme näytteitä ja tarjoustuotteita. Koiralapsella on edessään jännittävä elämä, kun pääsee maistamaan uusia makuja ja ruokatuttavuuksia. Myös biohajoavia Hauska-koirankakkapusseja saimme näytepakkauksen, ja ne ainakin tulevat kaikki hyvin hyödynnettyä. Koiralapsi sai messutuliaisina myös tarpeellisen uuden kaulapannan sekä uudet valjaat ja nimikyltin, jossa on myös kuopuksen puhelinnumero. Entinen nimikyltti putosi jonnekin meidän pihaan ja katosi.
Samoiltuamme eläinosastoilla tajusimme äkkiä, että aikaa oli mennyt jo kolme tuntia niistä viidestä, jotka meillä oli käytettävänä. Metsämessut skippasimme suosiolla, muut yritimme juosta pikaisesti läpi. Kässämessujen anti oli tänä vuonna ehkä vielä heppoisempi kuin viime vuonna. Kuopus osti uuden puisen voiveitsen, muuta emme keksineet ostettavaksi. Ehkä syynä oli se, että oikeasti emme tarvinneet mitään. Tai olisin ostanut Dropsin pinkkiä Fabel-lankaa, mutta ei sitä kukaan myynyt. Säästyipä rahat.
Kädentaitojen osastolla oli esillä projekti, josta olin jo kuullut monelta taholta eli Suomen 100-vuotisen taipaleen kunniaksi pystyyn pykätty Kalevala CAL -peittoprojekti. Löyhästi Kalevala-aiheesta innoituksensa saaneet ohjeet julkaistaan pala kerrallaan ja jokainen tekijä voi edetä omaan tahtiinsa ja valita peittoon mieleisensä värit. Kun kuulin asiasta ensimmäisen kerran, ajattelin, että liian työläs projekti kaiken muun puuhan oheen. Mutta nyt kun näin valmiita peittoja ja sen kuinka hienoja paloja peittoon kuuluu, alkoi tekeminen houkutella...
Vaikka messuiluun olisi kuinka vähän aikaa, oman osansa vaatii myös vatsa. Mokoma kävi kurnimaan ja vaatimaan täytettä kesken kiivaimman messuosastojen koluamisen. Onneksi ruokapaikkoja on messukeskuksessa runsaasti. Tosin nälkäisiäkin on paljon ja joka paikkaan piti jonottaa. Päädyimme hotkaisemaan juustohampurilaiset, joissa oli muhkea naudanlihapihvi. Muuten hyvä, mutta sämpylä oli vähän kuivahko ja kastikkeita olisi voinut olla vähän enemmän. Mutta nälkä lähti.
Syötyämme teimme täsmäiskun Outletexpoon ja Luhdan osastolle. Siellä sitä vasta ryysis olikin! Kuopus tarvitsi toppahousut selvitäkseen työharjoittelun ulkoiluista pakkaskaudella. Uusi talvitakki oli myös toivelistalla ja tungoksesta huolimatta molemmat löytyivät sekä vielä melkein etsimättä lisälämmikkeeksi kaunis fleece-takki. Vielä pyörähdimme silmäilemässä muita outlet-tuotteita, mutta sinne jäivät niin talvisaapikkaat kuin retrohenkiset peltipurkitkin. Meillä oli jo tarpeeksi kantamuksia.
Tässä vaiheessa kaipasin hetken hengähdystaukoa kahvin kera. Koska minulla on karvaita kokemuksia joistakin messukeskuksen kahviloista eikä Fazer ollut pettänyt kertaakaan, suunnistimme sinne. Maidotonta ruokavaliota noudattava kuopus valitsin vegaanisen mustikkamuffinin (loistovalinta!) ja soijacappucinon. Minä sorruin exotic-kakkuun ja tavalliseen cappucinoon. Nyt petti Fazer.
Kuopuksen juoma oli ihan kylmää ja minulla oli kupissa melkein pelkkää maitovaahtoa. Kakkuni ei maistunut muulta kuin makealta. Kuopuksen juomasta olisin mennyt valittamaan, mutta tyttö tyytyi kylmään juomaan. Ja vasta myöhemmin tajusin, että omatkin pettymykseni olisi voinut käydä kertomassa. Tosin tuskin siitä hyötyä olisi ollut. Hirveä härdelli oli koko ajan siellä tiskillä. Kiireessä ei kaikki mene aina ihan putkeen.
Kahvittelun jälkeen oli vielä aikaa pieneen kiertelyyn. En ollut ostanut itselleni vielä yhtään mitään kotiin vietävää, joten samoilimme elma-osastolla sillä silmällä. Löytyihän sieltä tuhdisti maustettuja kylmäpuristettua rypsiöljyä sisältäviä lasipurkkeja. Ja jotain joululahjaideaakin. Eli en poistunut paikalta tyhjin käsin minäkään.
Kotimatkalla pysähdyimme jälleen Kuortissa. Kahvi ei houkutellut, joten joimme teetä sämpylöiden kera. Kahvimuki on teenjuontiin liian pieni, joten nappasimme juomiamme varten hauskat Kiroileva siili -take away -pahvimukit ja niihin mahtui kunnolla juomaa.
Kuopus jäi muiden mikkeliläisten kanssa kyydistä kotikonnuillaan vähän kahdeksan jälkeen ja me aiemmin kyytiin nousseet jatkoimme matkustamista. Itse hyppäsin pois linjapiilistä kaksikymmentä vaille kymmenen ja setä oli vastassa Avensiksella. Eikä aikaakaan kun olin kliseisesti väsyneenä mutta onnellisena jo kotisaunan lauteilla lämpimässä. Olipa maino päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti