Hippasen jäljessä laahaa tämä Kotosen tädin postaustahti. Nyt eletään jo seuraavaa sunnuntaita kuin mistä tämä tarina kertoo. Mutta lomalaisen elämä on niin ihanan aktiivista, ettei millään ehdi tietokoneen ääressä istua laittamassa menneisyyttään järjestykseen.
Mutta siis asiaan!
Yltäkylläisen kahvipöydän äärestä suunnistimme sedän toiveesta kohti Hard Rock Cafe -kauppaa. Matkan varrella oli runsaita ja muhkeita kukkaistutuksia, joita en voinut olla ihaillen katselematta ohi rientäessäni. Kaupalle päästyämme totesin kaupan olevan niin täyttä ostohalukkaita, että pidin parhaana väistyä edestä kadulle odottamaan. Siinä samassa paikalle pelmahtikin monikymmenpäinen kielikurssiporukka, joka vielä tunki sisään jo ennestään täpötäyteen putiikkiin. Kiittelin itseäni, että olin älynnyt raivautua tieltä jo aiemmin.
Sedän paitaostosten jälkeen matkustimme päivän toiseen varsinaiseen tutustumiskohteeseen eli Tower of Londoniin. Jälleen kerran päädyimme katselemaan nähtävyyttä vain ulkopuolelta, sillä sisäänpääsymaksu oli suoraan sanottuna suolainen. Lontoon matkaajalla pitäisi olla pohjaton kukkaro täpösen täynnä valuuttaa. Tuskin Suomenkaan historiallisissa nähtävyyksissä tungosta olisi, jos yhden hengen pääsymaksu kieppuisi 30 euron kieppeillä.
Hyvittelin esikoisen pettymystä piffaamalla porukan kuitenkin Tower Bridgen kierrokselle, sinne kun ei yhden lipun hinta ollut kuin vaivaiset 9 £ eli noin 15 €.
Aivan ensin ennen kierroksen alkua tosin tungeksimme noin tuhannen muun turistin kanssa pällistelemässä sillan avautumista laivaliikenteelle. Me savonlinnalaiset kun emme koskaan ennen ole nähneet sillan läpän avautumista... heh.
Silta olikin mielenkiintoinen nähtävyys ja kierroksella eteemme tuli roppaukaupalla historiaa ja huimia näkymiä.
Pelottavinta oli sillan ylimmän tasanteen lasilattia!
Vaikka järki sanoi, että läpinäkyvän lattian päällä olisi turvallista kävellä, niin silti hirvitti ja mieluummin useimmat valitsivat kulkureitikseen kapeat läpinäkymättömät suikaleet väylän reunoilla.
Silta oli todella näkemisen arvoinen kokemus. Niin itse linnakin varmasti olisi ollut...
Varsinaisen sillan rakenteista poistuttuamme saimme vielä käydä ihmettelemässä sillan vanhaa avausmenkanismia maan alla. Hienoksi oli kaikki laitettu!
Kavuttuamme takaisin maan päälle hyppäsimme jälleen bussiin ja ajoimme Greenwichiin 0-pituuspiirille. Jo edellisellä reissulla setä toivoi pääsevänsä sinne. Nytkin sattui sitten niin kurjasti, että observatorio oli jo ehtinyt sulkea ovensa siltä päivältä. Joten lopulta vain kävimme pubissa haukkaamassa evästä ja lähdimme paluumatkalle.
Paluumatkalla teimme tutustumiskierroksen esikoisen uuden työpaikan ympäristössä. Esikoisen nykyisistä hoitolapsista nuorempikin aloittaa syksyllä koulun, joten työtunnit vähenevät niin paljon, ettei se työ elätä. Onneksi löytyi uusi perhe, joilla on kokopäiväinen lastenhoitajan tarve. He asuvat näin kauniissa paikassa:
 |
| Finland Street |
Alueella on katuja ja aukioita nimetty pohjoismaiden mukaan, joten ei pääse lapselta juuret unohtumaan suuren maailman seikkailuissa...
Päivämme oli ollut pitkä ja toiminnallinen. Vähän jokaisen koivet jo huusivat huilia. Siis päätimme päivämme porhaltamalla hotellille ja kapealle sängylle pötkölleen. Hyvin nukutti!
