Viikolla viisi

...oli työpäiviä viisi. Se tuntui ihan kummalliselta, kun tässä on jo ehtinyt tottumaan, että joka toinen viikko on kuuden työpäivän putki ja siitä johtuen joka toisella  viikolla töiden paiskimista riittää vain neljäksi päiväksi. Ensi viikolla palataan ruotuun ja ollaan työmaalla vielä lauantainakin.

Viikolla olen ahkeroinut vuoden tavoitteiden kimpussa. Vihdoin lähti lapasesta valmiit Muinaispuku-lapaset. Niidenhän piti valmistua esikoiselle joululahjaksi, mutta ensin loppui kesken aika ja sitten lanka. Yhden peukalon sain tehtyä kirkkaammalla oranssilla, mutta sittenpä ei nyytistä enää olisi toiseen peukkuun riittänytkään.

Kävin kertomassa murheeni Taito Shopilla ja he lupasivat tilata lisää tätä nimenomaista lankaa. Pidin peukkuja, että sitä saisin.

Toimitus ei ollut salamannopea, mutta ei se haitannut, kun oli muita projekteja välillä valmistettavaksi. Lopultahan kävi niinkin, että sain langan, mutta tikuttelin valmiiksi ensin muita tekeleitä.

Näihin lapasiin kuuluisi vielä veikeät hapsut toiseen reunaan, mutta esikoinen ei niitä halunnut.

Tällä viikolla on valmistunut myös parit villasukat, koko noin 40. Tai jos tarkkoja ollaan, keskimmäiset sukat päättelin ja silittelin jo viikko sitten sunnuntaina, samalla kun viimeistelin kuopuksen Kenkävero-lapaset. Mustikkametsästä värityksen saaneet sukat olen ahkeroinut miltei kokonaan tällä viikolla, vaikka aloitinkin niiden tekemisen jo viikko takaperin Mikkelin reissulla. Tavoitteessa ollaan! Viidennen viikon lauantaina on valmiina viisi neuletyötä ja kuudes jo hyvällä alulla.

Uskomatonta, mutta olen toisessakin tavoitteessa vielä aikataulussa. 

Minulla ei ole mitään tarvetta omistaa romaaneja, jotka luetaan vain kerran. Meillä on Suomessa loistava kirjastolaitos, josta saa ihan ilmaiseksi lainata yllin kyllin luettavaa ja tarinan tultua tutuksi, opuksesta pääsee kätevästi eroon palauttamalla sen takaisin kirjastoon. 

Nyt kuitenkin poikkesin omasta periaatteestani, kun alkuvuodesta havahduin tosiasiaan, että yksi uusista suosikkikirjailijoistani oli julkaissut uuden kirjan. Aikani kiistelin itseni kanssa, liitynkö kirjaston varausjonoon vai astelenko kirjakauppaan. Koska kirjaston uutuuskirjoilla on nykyään vain kahden viikon laina-aika, kirjakauppa vei nyt pidemmän korren.

Kaksi viikkoa on usein liian lyhyt aika kirjan kahlaamiseen, koska en malta päivisin asettua lukemaan vaan otan kirjan luvun alle iltaisin hetki ennen nukahtamista. Siinä vaiheessa olen usein jo niin kypsää kauraa että silmäluomet painavat liikaa ja jaksan silmäillä korkeintaan pari sivua. Enkä sitten seuraavana iltana muista sanaakaan edellisen illan tekstistä.

No, tätä ei kyllä tarvinnut pelätä Jojo Moyesin uutuuden Parillisia ja parittomia kanssa. Alkuun päästyä kirjaa ei olisi malttanut laskea käsistä.

Yksinhuoltajaäiti Jess, matikkanero tyttärensä Tanzie ja koulukiusattu poikapuolensa Nicky sekä heille ennestään tuntematon, tyhmän virheen tehnyt IT-alan ammattilainen Ed joutuvat erikoisten sattumien summana yhteiselle automatkalle Etelä-Englannista kohti Skotlantia. Matka on pitkä ja reissun aikana tapahtuu yhtä sun toista. Vaikka juttu tavallaan on moderni rakkaustarina, niin se kuitenkin noudattelee ikiaikaista romanttisen kertomuksen kaavaa eli köyhä nainen ja rikas mies löytävät toisensa, mutta matkaan tulee tietenkin mutka jos toinenkin.

Moyesin hahmot ovat herkullisia, mutta aavistuksen epäuskottavia. Se ei sinänsä haittaa, aikuisten sadustahan tässä muutenkin on kysymys. Kirjan käsinkosketeltava positiivisuus on ihanan kantava voima. Jess on erittäin positiivinen ihminen, jonka elämänohjeena on, että kyllä asiat järjestyvät ja ihmisille, jotka tekevät hyvää, tapahtuu hyviä asioita. Juonen kiemuroissa Jesskin on menettää uskonsa positiivisuuteen, mutta onhan kirjassa kuitenkin onneksi se onnellinen loppu.

Hupaisa sattuma sinänsä, että yltiöpositiivisen naispäähenkilön nimi on Jess... Tosin alkuperäiskielellä nimi ei ole sama kuin yes, mutta näin suomalaisesta näkövinkkelistä mukaan on saatu ujutettua hauska sanaleikki.

Kirjan suomentajana Heli Naski on tehnyt hyvää työtä ja lukuelämys on nautinto. Maailmantuskaa parantamaan tätä romaania ei ole kirjoitettu, mutta mukava katko arkeen on tämäkin Jojo Moyesin hengentuote.

Hömppäkirjan hengenravinnolla ei pitkälle pötkitä, vaan ihan oikeaa murkinaa on saatava täytteeksi vatsalaukkuun. Niinpä tänä aamuna jälleen iskin kattilan tulille. Kuten edellisessä postauksessa paljastin, tulee tehtyä ruokaa kohtuuttomia määriä. Nyt keittelin hernekeittoa kymmenen litran kattilalla...

Rokka on hyvää, halpaa ja helppoa ruokaa. Ainoa vaikeus on muistaa laittaa herneet likoon jo edellisenä iltana. Mutta kun sen on muistanut, aamulla ei tarvitse kuin kääntää levy päälle ja antaa keiton kiehua ihan itsekseen. Kun ei liian kuumalla lämmöllä pokkuuta, ei tarvitse edes olla huolissaan pohjaan palamisesta. Parin tunnin haudutus ja sekaan ruskistetut sikanautajauhelihat, niin herkku on valmis.

Hernesoppaa teen ihan tarkoituksella kerralla ison annoksen. Samalla vaivalle keittää soppaa suurimmalla mahdollisella  kattilalla ja ylimääräisen keiton voi mainiosti pakastaa.

Saatuani sopan valmiiki lähdin käymään kaupungilla, että setä sai vedellä sikeitä yötyön jälkeen hiljaisessa huushollissa. Mitään en tarvinnut, joten en viitsinyt koluta kaupoissa, mutta kirpparille voi aina mennä tekemään löytöjä. Tässä tämänpäiväiset:

Huopuvat langat, kaikki yhteensä 3 €.

Kahdet puiset helmet, jotka tuunaan myöhemmin, yhteensä 1 € js Onlyn iso, ohutta kangasta oleva tuubihuivi 2 €.

Tupperwaren kolmen pinottavan rasian sarja kahvalla on uusi. Siinä oli hintapyyntö 15 euroa, mutta kaikki pöydässä myytiin tänään puoleen hintaan, joten köyhdyin tämän hankkimalla vain 7,50 €.

Eilen meillä kävi pitkästä aikaa vieraita. Tai ihan tuttuja olivat, serkku puolisoineen. Töistä tultua tein pikaisesti kahvipöytään tarjottavaksi banaanivadelmamuffineita ja pannukakkua. Koska oli kiire, mistään ei ole mitään kuvia. Paitsi tänään, hernekeittopäivänä, herkuttelin iltapäiväkahvilla eilisellä pannarilla ja kesäkurpitsahillolla. Herkkuhetken kruunasi torstain postissa tullut Kodin Kuvalehti.