lauantai 17. syyskuuta 2016

Kurkistus kuluneeseen viikkoon

Kuluva viikko töissä on vaatinut normaalia enemmän ajatustyötä ja ihan raakaa voimaakin, joten vapaa-ajanharrastukset ovat kärsineet. Lähes kaikki ajatustyö tällä viikolla on mennyt työnantajan hyväksi, sillä työaika ei ole riittänyt vaan työmatkat ja kotipuuhat ovat sujuneet työasioita pähkäillessä.

Sanoin lähes kaikki ajatustyö, sillä muutama päätös on pitänyt kotonakin tehdä. Olen keskittynyt inventoimaan Kotosen kaappien, lipastojen, laatikoiden ja varastojen epämääräisiä pusseja ja nyssäköitä. Kaikkinainen rompe alkaa pikkuhiljaa olla lajiteltu. Osa sai jäädä meille edelleen, mutta joutavaa tavaraa on säkitetty lumppupusseihin tai roskiin ja on sitä kassi- ja laatikkotolkulla kiikutettu kirpputorillekin. Kirpparipöydän pitäminen käy työstä, sillä tarkoitus on päästä mahdollisimman monesta meille turhasta tavarasta eroon ja saada vaivanpalkaksi edes jokunen ropo. Kaksi viikkoa on mennyt menestyksekkäästi. Nyt on kolmas viikko menossa. 

On sieltä kirppispöydältä tosin lähtenyt Kotosen omaisuutta myös varkaiden mukaan. Se suututtaa, vaikka tarkoitus olikin päästä tavaroista eroon. Mutta varkaus on varkaus ja aina loukkaus sitä kohtaan, jolta joitain anastetaan. Ainakin muumityynyliina ja yksi hyväkuntoinen talvitakki on hävinnyt pöydältä, mutta tilityksessä ei niistä rahoja ollut.

Tympein varkaustapaus oli mielestäni se, kun vein esikoiselle optikkoliikkeestä ostetut aurinkolasit koteloineen myyntiin. Lasit olivat varmaan miltei 15 vuotta vanhat, mutta edelleen tyylikkäät. Kun menin seuraavan kerran järjestämään myllättyä myyntipöytää, sieltä löytyi vain tyhjä kotelo. Joku epärehellinen ihminen oli lapselleen napannut ihan ilmaiseksi kunnon arskat. 

Vaikka olenkin kaiken vapaa-ajan kaivellut varastojen uumenia, olen sentään yhtenä päivänä avannut silmäni ja nähnyt pihan ja terassin kukkien kukkimisen sinnikkään jatkumisen. Syyskuun puoliväli, ja nämä vaan jaksavat ilahduttaa!

Esimerkiksi tämä portinpielen juhannusruusun alla parastaan pistävä orvokki. Ihan itsestään se siihen on kylväytynyt jo aiempien kesien orvokkien jälkeläisenä. Ihana!




Syksyn värit hiipivät salavihkaa värittämään maisemaa.


Hämmentävän sinnikkäästi kukkineet keijunmekot ovat edelleen valtaisat puskat. Lannoite loppui jo aikaa sitten, enkä enää viitsinyt syksyä vasten ostaa uutta purkkia. En tiedä, olisiko kukkia vielä enemmän, jos lannoittaminen olisi jatkunut kauemmin. Mutta hupaisa havainto oli huomata, että ihanan keijunmekon kukat ovat raskaana!








Toukokuussa ostin kolme hortensiaa terassia elävöittämään. Ne jaksoivat kukkia viikkotolkulla. Lopulta vanhojen kukkien lomasta nousi uusia oksia, joiden päihin putkahteli uusia nuppuja. Huolimatta siitä, että yritin laitimmaiset istutukset hukuttaa liian innokkaalla kastelulla, kukat vain kukoistavat. Sain tosi hyvät taimet toukokuussa Tolvanniemen puutarhalta!




Prisman tolkuttoman halvat miniruusut ovat myös jaksaneet ilahduttaa läpi kesän, Niin vieläkin!



Tänään olin ensimmäistä kertaa lauantaitöissä tänä syksynä. Se tarkoittaa aina anivarhaista aamuherätystä. Sisäinen kelloni hermoili, ja havahdutti minut odottamaan kellon sointia jo neljältä. Enkä sen jälkeen enää nukkunut kuin pikkuisen torkuin viiteen saakka ja silloin kömmin jo ylös päivän puuhiin.

Töissä oli niin paljon tekemistä, että aika riensi kuin siivillä eikä aikaakaan kun jo pyöräilin takaisin kotiin.

Illaksi oli selvä leipomissuunnitelma, joten miltei ensimmäinen puuha kotona oli sämpylätaikinan alustus. "Anteeksi, että vaivaan" sanoin myös pullataikinalle. Tarkoitus oli tehdä korvapuusteja koko taikinasta, mutta sen verran tuuli päässä ja ajatuksia satoi, että epähuomiossa leikkelin kaulimani taikinamöykyn suikaleiksi... Vuosia tein aina samanlaisia kaneliviinereitä, kun luulin, etten osaisi tehdä korvapuusteja. Niinpä nyt viinerisuikaleet syntyivät automaattiohjauksella.

Kesäkurpitsoja on taas yllin kyllin, joten niitä on mukava hyödyntää leivonnassakin. Raastoin kesäkurpitsaa sämpylätaikinaan ja kuppikakkuihin. Kuppikakkujen reseptin olen jakanut vuosi sitten tässä postauksessa (klik).





Pulla päivässä pitää luut piilossa. Siinä sitä mietelausetta tälle viikonlopulle!

4 kommenttia:

  1. Oi tätä pullan tuoksua ja kukkien kauneutta!

    VastaaPoista
  2. Kylläpä kukkasesi vielä kauniisti kukkivat!
    Lempeää sunnuntaita ja hyvää alkavaa työviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvää alkavaa viikkoa sinullekin!

      Poista