Hirmuisesti herkkuja

Torstai-iltana pää oli täynnä suunnitelmia vapaapäivien varalle. Ajatus oli aloittaa jouluvalmistelut kunnon rytinällä ja saada aikaiseksi paljon asioita. Vaan kuten olen todennut jo ennenkin, suunnitelmat on tehty muutettavaksi. Ei sitä ihminen kuitenkaan saa hirveästi aikaiseksi, vaikka kuinka olisii hyvät suunnitelmat. Tai jos meinaisi, pitäisi pistää puhelin kiinni ja olla avaamatta tietokonetta ja kotiväki pitäisi lähettää lomailemaan jonnekin vähän etemmäs.

Mutta eipä harmita, ettei puuhailu ole edennyt suunniteltuun tahtiin. Mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa. Joulu tulee joka tapauksessa, ehtii sitä valmistella tai ei. Paljon parempi on olla läsnä läheisten arjessa ja vapaapäivän kunniaksi pitää vähän vapaatakin...

Tämä pitkä alustus antaa tosin ihan väärän kuvan... olen minä puuhannutkin. Kaupassa olen käynyt monta kertaa, pyykkiä pessyt useita koneellisia ja vaikka en aio jouluani kaapissa viettääkään, vitriinien siivoukseen sentään olen ehtinyt. Käsittämätön määrä sitä mahtuu tavaraa yhteen pieneen kaappiin! Meillä on yhdistetyssä olo- ja ruokailuhuoneessa kolme erilaista vitriinikaappia. Kaksi niistä on ruokapöydän välittömässä läheisyydessä. Eilisen aherruksen jälkeen ne hohtavat ihan eri malliin kuin vielä pari päivää sitten.

Juuri siinä vaiheessa, kun suuremman kaapin kaikki tavarat oli purettu pöydälle, serkku miehensä kanssa pyrähti meille kahville. No, joutuivat hiukkasen odottelemaan, että saatiin pöytätilaa tyhjäksi...

Eilen kävin kaupungilla setä Kotosen kanssa ja jäin sinne vielä yksikseni vetelehtimään kirpparille, kun sedän jo piti kiirehtiä iltavuoroon töihin. Kirpparilta ostin vain vähän lisää hengareita kahdeksallakymmenellä sentillä omaan vaatekaappiini, kun satuin löytämään samanlaisia kuin minulla oli ennestään. A-Killan hyväntekeväisyyskirpparilta löysin upouudet joulutabletit. Niitä ei tosin ollut kuin neljä, joten voin käyttää niitä vain kun ei ole vieraita. Neljä tablettia maksoi 2 euroa.

Kotiin päin kävellessä pistäydyin Leivintuvan joulunavajaisissa osallistumassa joulukakkuarvontaan ja samalla ostin iltapalaherkuksi glögisuklaakakkua. Olipa namia!

Tänään jatkui pyykkäys ja pyykkien jälkikäsittely. Tarkoitus oli myös siivoilla ahkerasti. Homma käynnistyi  olohuoneen lampunvarjostimen alasottamisella ja sen putsauksella. Että olikin taas pölyä ja kuolleita hyönteisiä siihen kertynyt!

Samea ja pölyinen

Puhdas!

Olen oikein hyvä keksimään "pakollisia" sijaistoimintoja ahkeralla puunaukselle. Kun siis kuulin, että saisimme päiväkahvivieraita huomenissa, luuttu lensi nurkkaan ja Kotosen kotileipomon koneet käynnistyivät nikottelematta.

Ensin tein puolen litran pullataikinan ja kaupasta ostetun piparitaikinan kanssa sain siitä makoisia piparipullia kahvipöytään. Onhan huomenna jo ensimmäinen adventti, joten pikkujoululeivonnaisia voi hyvällä omallatunnolla tarjoilla.

Piparipullat syntyvät helposti. Kaulitaan pullataikinasta levy ja toinen levy piparitaikinasta. Piparilevy nostetaan pullalevyn päälle ja taikinat rullataan tiukaksi pötköksi. Pötköstä leikataan siivuja terävällä veitsellä ja siivut asetellaan paperivuokiin leikkauspinta ylöspäin. Kohonneet pullat voidellaan kananmunalla ja päälle ripotellaan mantelirouhetta ja raesokeria. Sitten vain pullat uuniin ja hetken kuluttua ovat herkut valmiina nautittaviksi!

Kuopuksen (ja koko perheen) herkkua on salami-kinkkuboston. Halusin tehdä tätä makoisaa syötävää suolaiseksi palaksi huomiseen kahvipöytään. Teen aina kerralla kaksi annosta, että saan pakastaa osan. Boston-palaset ovat mainiota eväitä töihin. Ex-työkaveri oli keksinyt tehdä samoista tarpeista korvapuusteja ja vähän mietin, olisinko kokeillut niitä itsekin. Mutta oli niin helppoa vain latoa viipaleet vuokaan ja paistaa leipämäinen paistos, että jätin suosiolla kinkkukorvapuustien testaamisen toiseen kertaan.

Kun piparipullat olivat sopivasti jäähtyneet, keitin kahvit ja vein tarjottimella herkkuja kuopukselle ja kaverillleen kuopuksen huoneeseen. Ja huom! Meillä on otettu käyttöön muumimukien jouluiset versiot!

Itse nautiskelin kahvini pöydän ääressä Kodin kuvalehden kera.

Tässä vaiheessa käänsin jo virrat pois sähköuunista. Mutta liian aikaisin! Olin kysynyt kuopukselta, haluaisiko hän kaverinsa kanssa leipoa meille joulutorttuja ja saanut siihen myöntävän vastauksen. Kun väistyin keittiöstä, nuoret pääsivät lehtitaikinalevyjen ja luumuhillon  kimppuun. Lopputulos oli vallan maistuva!

Tätä menoa ei taida täti mahtua vaatteisiinsa....