Joulun alla ehätin postiin halvemmalla postimaksulla 40 joulukorttia. Sen jälkeen kirjoitin ja postitin tai annoin suoraan käteen vielä kymmenkunta joulutervehdystä korttimuotoisena. Kotosen postilaatikkoon kopsahteli myös tasaiseen tahtiin korttipostia. Toinen toistaan kauniimpia ja mieltä lämmittäviä muistamisia.
Ei mennyt tänäkään vuonna muistamiset tasan. Meille tuli 42 korttia. Sain kortteja ihmisiltä, joille en itse lähettänyt ja lähetin kortteja sellaisille, joilta ei meille postia tullut. Se ei haittaa. Joulukorttien lähettäminen taitaa muutenkin olla katoavaa kansanperinnettä. Ei enää viitsitä tai ei nähdä sitä tarpeelliseksi. On niin helppoa toivottaa somessa hyvää joulua kaikille yhdellä ja samalla viestillä. Kalliiksikin postikorttiruljanssi tulee, jos tarkkaan laskee.
Juuri siksi henkilökohtaiset muistamiset ovat kallisarvoisia aarteita. Kiitos jokaiselle, joka vielä jaksoi meille perinteisen kortin kirjoittaa ja toimittaa!
42 korttiin mahtui koko joulun kirjo. Itse tehtyjä:
Omista kuvista:
Yhden kortin mukana tuli koiralapsen näköinen avaimenperäkin!
Virpi Pekkalaa:
Myssytehtaalla- ja ...ja vielä manteli -kortit osuivat ja upposivat. Niin minua!
Tonttuja talven sinisessä hämärässä:
Inge Löökin hulvattomat mummot:
Kynttilöitä:
Eläimiä:
Upea peurakortti tuli risuporon mukana. Nappivalinta!
Kuinka ollakaan, myös lahjakortissa komeili peura.
Tonttuja:
Ikkunoita:
Kaarina Toivasen lumiukko:
Ihailemani Anna-Mari Westin ja Kehvolan kortit:
Kaksi korttia saapui joulun jälkeen. Toiseen oli lipsahtanut liitoskunnan postinumero ja toisessa kortissa oli vain nelinumeroinen postinumero. Tämä tyyni kynttiläkortti oli toinen matti myöhäsistä. Mutta olikin mukavaa saada se ja kaukaisen tuttavan kuulumiset nyt, kun ei enää ollut niin kiire. Nyt voi hyvin keskittyä rauhassa kirjeen lukemiseen.
Viimeiseksi säästelin hämmentävää korttihelmeä, korttia suoraan Lontoosta. Se oli litteänä kirjekuoressa, mutta siitä tulikin ihan pallo!
Osa korteista tuli kirjekuoressa. Kuorissa oli veikeää ja kekseliästä koristelua.
Suurin osa postimerkeistä oli tietenkin tämän vuoden joulumerkkejä.
Yhdessä kortissa oli erikoisleimatkin. Kyllä kannattaa kuulua Virpi Pekkala -kerhoon!
Koko korttikuvaussession ajan kuopuksen koiralapsi pyöri touhussa mukana eikä voinut ollenkaan käsittää, että kuvasin vain elottomia kortteja, vaikka paikalla olisi ollut hurmaava karvakorvakin.
Kiitos kortista!
