Eilinen on mennyt, mutta huominen ei ole vielä tullut

Vuoden vaihtuessa on aina yksi iso operaatio uuden kalenterin päivittäminen käyttökuntoon. Nyt lähti käyttöön jo kolmas Keikkakalenteri. Kalenterin takaa löytyy taitelija Heli Pukki, joka jakaa ihanaa positiivista elämänasennettaan meille allakan ostaneille. Tykkään niin, että vaikka muitakin kalentereita katselin, mikään muu ei kelvannut.  Perinteisesti ostin elämäni aikatauluttajan lokakuun lopulla Helsingin kirjamessuilta.

Viime vuonna Heli oli kirjoitellut keikkakalenterin alkusivuille omistuksen, jossa kirjanen ohjeistettiin kulkijan kumppanikis, tunnelmantekijäksi, oivaksi oppaaksi ja mainioksi muistipiiriksi tuli vuonna 2019 eteen sitten mitä vaan. Nyt mennään suoremmin asiaan eli se joskus on NYT.

Viime vuoden alussa nautiskellaan elämästä ja ollaan tässä. Ja välillä sitten taas ihan muualla.  Nyt jo tiedetään, että muutama muuttuja tulee aina mausteeksi matkaan. Ihanaa!

Kun selailen viime vuoden matkakumppania, huomaan, että on oltu tässä ja aika usein ihan muualla  sekä tehty yhtä sun toista. Laakereille ei ole jääty lepäämään paitsi ehkä joskus. Kalenteri kertoo menneestä muutamin sanoin, viime vuoden blogi sentään huomattavasti värikkäämmin.

Kalenteriini kirjasin jälleen kolmen tavoitelistan saavutuksia eli kulttuuria, kirjoja ja käsitöitä.

Kulttuuria tuli harrastettua ihan kohtuullisesti. 28 erilaista kokemusta: 7 konserttia, 1 musikaali, 7 näytelmää, joista kaksi upeita monologeja, 2 runo-iltaa, 11 elokuvaa, joista yksi oli balettitaltiointi Wienin kaupunginteatterin Pähkinänsärkijä-baletista. Listasta puuttuu näyttelyt ja museokäynnit. Pitäisiköhän jatkossa listata nekin?

Tammi- ja helmikuussa olin mörökölli, ja pysyttelin kotona. Jos olisin silloinkin  rientänyt osallistumassa kulttuuritapahtumiin, listani olisi kasvanut kunnioitettavaksi. Mutta aina ei jaksa eikä ehdi tai tohdi. Välillä saa ja voi käpertyä kotisohvalle ja kilkutella puikkoja tai uppoutua romaaniin. Ja sitä tulikin tehtyä!

Kaikki aloittamani käsityöt eivät koskaan valmistuneet, mutta 40 työtä on tehty loppuun saakka. Se on melkoinen määrä, sillä mukana on mm. valtavan kokoinen virkattu matto ja huivi, johon neuloin ohuen ohutta lankaa 800 metriä. Mukana on myös villatakki ja pitkävartiset sukat... Niiden kanssa tuhraantui aikaa.

Tein sukkia 26 paria, lapasia 4 paria (ja yhdet todella epäonnistuneet, joita ei ole esitelty missään eikä laskettu kokonaislukumäärään), 3 pipoa, 3 huivia sekä yhden pannan, yhden virkatun villatakin, yhden ison virkatun maton ontelokuteesta sekä yhden ison sisustuskorin.

Käitöitä tuli niin paljon, etteivät mahtuneet yhdelle kalenterin aukeamalle. Onneksi tilaa riitti!

Kirjoja luin myös niin paljon, että se yllätti itsenikin eli 39 opusta. Jostain kumman syystä olen mieltynyt paksuihin tiiliskiviromaaneihin, joissa on tolkuton määrä sivuja. Esimerkkinä vaikka Kamulan Tuonela, Ferranten Napoli-sarjan kirjat tai Kate Mortonin opukset. Jos olisin hotkinut ohuempia hengentuotteita, olisin ehtinyt lukea vielä enemmän, mutta olisinko löytänyt yhtä mukavia lukukokemuksia?

Kuvassa olevat pokkarit odottavat vielä lukuvuoroaan eli ovat vain rekvisiittana.

Erikoista menneen vuoden kirjalistassa on se, että luin monelta kirjailijalta useampia kirjoja. Luin Tuire Malmstedtin molemmat loistavat Isa Karos -sarjan dekkarit, ahmin Salla Simukan Lumikki-trilogian. Hotkaisin Outi Pakkaselta kaksi pehmodekkaria, Jojo Moyesin romaaneja luin myös kaksi. Kahlasin Elena Ferranten Napoli-sarjan kolme ensimmäistä romaania. Kolme kirjaa oli myös Katherine Pancolin Mimmit-trilogiassa ja Kate Mortonin tuotannosta ennätin uppoutua kolmeen tarinaan. Nyt yöpöydälläni lukemista odottavat Ferranten tetralogian viimeinen osa Kadonneen lapsen tarina sekä Kate Mortonin Kaukaiset hetket.

Viime vuoden lukukokemuksista hittejä olivat molemmat Tuire Malmstedtin kirjat, Minna Rytisalon Lempi, Kate Mortonin Hylätty puutarha, Sofia Lundbergin Toinen puoli sydäntä sekä Mikko Kamulan Tuonela.

Huteja olivat Anna Karhusen Kaverin puolesta kyselen, Agnes Martin-Lugandin Huolet pois, elämä on helppoa, Richard C. Moraisin Herkullinen elämä sekä Mortonin Paluu Rivertoniin. Morton pääsi siis molemmille listoille!

Sitten alkaakin vihdoin olla aika sulkea viime vuoden kalenteri ja lähteä kohti vuoden 2020 kujeita...

Joskus on nyt! Vaan mitä kaikkea kivaa vuosi tuokaan tullessaan? Se jää nähtäväksi... Suunnitelmia ei vielä kovin paljoa ole. Tosin jonkinlaisia viritelmiä alkaa mielessä muhia. Matkakutkakin on aktivoitunut. Olen seikkaillut erinäisillä nettisivuilla. Tuottaako se tulosta? Toivon niin...

Alku näyttää hyvin väljältä ja tyhjältä...

Vaan loppukuusta lähden omille poluille. Tai ehkä parempi ilmaus olisi omille raiteille. Mitä sitten tapahtuu ja koska palaan kotiin? Jää nähtäväksi.