Valoa pimeässä

Sääennuste lupasi Etelä-Savoon lumikinoksia tälle päivälle ja joka puolella kaupunkia oli kaiken maailman joulunavaustapahtumia. Täti kuitenkin heräsi aamuyöllä valmistautumaan töihin lähtöön ja tallusteli läpi pimeän ja räntäsateisen kaupungin työmaalleen seitsemän seutuvilla.

Työkavereiden kanssa vähän nolostellen toivoimme hiljaista ja rauhallista työpäivää, viikko kun on ollut jo melkoista pyöritystä. Päivä käynnistyi hieman hitaasti, mutta ettäkö olisi ollut hiljaista ja rauhallista...? No eipä! Hulinaa riitti vielä tällekin päivälle, mutta niin vain alkaa uusi atk-ohjelma jo tulla tutuksi ja selvisimme tulikokeesta.

Työpäivän piti päättyä kolmelta, mutta ylitöiksi meni vähäsen ennen kuin kaikki asiakkaat olivat ulkona, kaikki koneet kiinni ja muut talon sulkemistoimet tehtynä. Räntäsade vain jatkui, mutta mielin silti kävellä kotiin Linnankadun kautta.

Miljoonatalon edustalle lehmuksiin on jo viritelty talvivalot ja myös viime talven uutuusjouluvalot syttyivät eilen valaisemaan mustaa marraskuuta. Puiden valot ovat upeat, koko hieno hohdokkuus ei näy kuvissa.

Tykkäsin kaupungin entisistä kadun yli viritetyistä jouluvaloista. Uudet valot näyttävät mielestäni katkaravuilta, merihevosilta tai jopa sikiöiltä... Nyt pitäisi tehdä omassa päässä kovasti töitä, että oppisi näkemään nämä tähtivalot kauniina ja juhlavina. Kai tuo kiekura voisi olla vaikka enkelin siipi...

Taito Shopin ikkunat hehkuivat kutsuvina...

... ja sataman valolamppujen reunoilla vesipisarat hehkuivat kultaisina helminä. Kamera ei vain suostunut toistamaan pisaroiden kullanhohtoa.

Räntäsateessa harmittelin lumen puutetta ja kuvasin pari ankeaa marraskuista kaupunkinäkymää.

Linnankadulle minua veti kurniva vatsani, sillä olin lukenut mainoksista, että Saima-kahvilassa olisi myytävänä joulupuuroa kymmenestä alkaen. Hieman epäilin tosin, että puuro olisi jo hotkittu parempiin suihin. Puuropata oli porissut kahvilan pihamaalla, mutta eipä siellä enää ketään näkynyt. Pettyneenä pyöriskelin ulkosalla ja terassilla.

Ja kas! Silmiini sattui lappunen, että puuro on myynnissä kahvilassa sisällä. Menin kyselemään ja jipii! Vielä oli kattilan pohjalla sen verran joulupuuroa, että pääsin herkkua pistelemään. Sainkin ihan melkein kukkupäisen lautasellisen!

Herkkua oli, vaikka suolaa oli ehkä hippunen liikaa. Mutta ei parane valittaa, kun joku muu on tehnyt ison työn. Namskis! Puuro on paras jouluruoka!

PS. Ei olisi pitänyt lumetonta maisemaa kuvata eikä lumettomuutta valittaa. Kahvilasta kotiin kävellessäni räntäsade muuttui jalkarättisateeksi ja täti Kotonen muuttui lumiukko Kotoseksi. Että voi ihminen olla märkä!