Laskiaisherkkuja

Tänä vuonna laskiainen ei ollut Kotosella laiskiainen. Rokkakattilan alle napsautin tulet heti herättyä ja jo illalla likoon laitetuista herneistä alkoi hissukseen hautua laskiaissunnuntain lounas. Kun keitto valmistui, emme istahtaneetkaan pöytään heti vaan autoilimme ensin Punkaharjulle jäälle ulkoilemaan. Aurinko hehkui.

Koska talvi on ollut jääreittien suhteen haasteellinen, käytössä oli vähemmän reittejä kuin edellisenä talvena. Se ei menoa haitannut. Mutta jäiden huono kunto vähän haittasi ja se, että baanoilla oli lumikerros. En tiedä miten se haittasi luistelua, mutta potkuri ei oikein lumessa kiitänyt ja vauhdin potkiminen nastakengillä ei sujunut kuin tanssi. Irtolumi esti nastojen pureutumisen jään pintaan eikä potkuun saanut napakkuutta. Olipahan aikaa ihastella jäälakeutta.

Kun olin aikani potkutellut ja setä luistellut, päädyimme Inkeritalon vohvelikahvilan tienoille. Vajaa vuosi sitten kävimme siellä edellisen kerran ja vaikka miljöö oli mahtava, vierailusta jäi vähän kurja fiilis. Olen kertonut siitä täällä (klik).

Onneksi annoimme vohvelikahvilalle toisen tilaisuuden! Tunnelma kahvilassa oli tällä kertaa huomattavasti iloisempi ja rennompi. Jo ovella meidät toivotettiin tervetulleiksi ja tilaamamme kahvit ja vohvelit tulivat nopeasti pöytään. Tuskin ennätin vaihtaa nastakenkäni talon tarjoamiin villasukkiin ja tutustua Tuulikki Pietilän Aivan Tavallinen Kissa -grafiikkanäyttelyyn.

Hassua, että näyttely on nimetty noin... kun kuitenkin esillä oli vain yksi kissataulu. Muut olivat grafiikanlehtiä muiden maiden maisemista enimmäkseen.

Joka suunnasta tulevat valoheijastukset hankaloittivat kuvaamista.

Kaikkia tauluja en kuvannut, sillä en kehdannut häiritä muita kahvittelijoita. Mutta kännykän kameran etsimeen osui muitakin mukavia kuvauskohteita.

Fuksian punaiset toppahousuni saivat seurakseen Inkeritalon villasukkakorista suloiset siniset varpaanlämmittimet.

Ei varpaita viluttanut lämpimissä sukissa ja mieltä lämmitti herkulliset tarjoilut. Santsikuppi olisi kuulunut hintaan, mutta jo alkuperäinen annos täytti vatsani. Älyttömän hyvää!

Lähtiessä vielä nappasin kuvan portaista, jotka vievät ylöspäin.

Kotona maistui sitten hellalla hellästi haudutettu hernesoppa.

Iloksemme saimme vieraita (tai ihan tuttuja!) kylään illalla, joten laskiaisherkuttelu sai jatkua. Pakastimen uumenista löytyi aiemmin paistetut pullat ja hillolla ja kermavaahdolla aateloituna niistä tuli laskiaispullia. Namskis!

Pienin kahvipöytävieras osasi nauttia herkusta parhaat palat. Näytti maistuvan.