Päin pääsiäistä

Jihuu, vapaa lauantai! Siis ei töitä eikä suuria suunnitelmia.

Kotitöitä toki on aina jonoksi asti, mutta onneksi oli sellainen päivä, että saattoi huoletta napata tehtäväkseen sitä, mikä sillä hetkellä eniten innosti. Vapaus valita siivitti puuhia, vaikka pätkäuniyö ei varsinaista kunnon lepoa ollut suonutkaan. Siinä vaiheessa kun muu väki vielä veteli sikeitä, täti viimeisteli viimeisimmän käsityövirityksensä eli krokotiilivirkkauksella tehdyn huivin. Huivin kuvaaminen jäi tänään tekemättä, joten palaan asiaan myöhemmin vielä.

Mainittakoon tässä ihan alkuvaiheessa, että hoidin roikkuvien kotitöiden listalta tänään pois niin saunan pesun kuin vessan kaapin siivouksenkin. Imurille annoin liikuntaa ja vaihdoin petivaatteet ja peitot ja tyynyt viettivät päivän ulkona nauttien upeasta kevätpäivästä. Mikä parasta, päivitin vihdoin keittiön ikkunan välyksen kohti kevättä.

Sedän herättyä yöuniltaan ja haukattua aamupalasta, sain houkuteltua hänet kanssani pikaiselle kirppiskierrokselle ja ruokakauppaan. Kirppikseltä löytyi ikkunan väliin uudet kivat peltikanat, 1 €/kpl.

Ikkunan väliin pääsivät myös viime pääsiäisen alla kirppikseltä meille muuttaneet vaaleanpunaiset pupujussikat...

... sekä omien lasten askartelemat lankamunat ja jänöjussit.

Ikkunan välissä kukoistavat myös pikkunarsissit, joita ostettiin tänään ruokakaupasta 3 ruukkua tarjoushintaan. Ruukut olivat liian suuret ikkunan väliin, joten askartelin ensin yhdestä ruukusta sipulit erilleen ja istutin ne pienempiin ruukkuihin. Ihan eivät riittäneet, vaan otin vielä toisestakin isommasta istutuksestä vähän sipuleita irti ja sain ikkunanvälikasvihuoneeseeni riittävästi kevään iloa.

Peltikanojen lisäksi kannoin kirpparilta kotiin jälleen pitsejä. En mitenkään voinut jättää näitä ostamatta, kun maksoivat vain euron pussi. En vielä tiedä, mitä näistä tulee tai mitä näillä somistetaan, mutta jos nyt vaikka tuota lähestyvää pääsiäistä näillä kevään väreillä juhlistaisi...

Ostin sieltä kirppikseltä myös maton. Se oli kyllä ihan äärimmäisen pikainen ja miltei harkitsematon heräteostos. Olin jo kiertänyt koko hallin ja tutkinut tarjonnan, mutta koska rivivälejä on pariton määrä, kierros loppuu aina kirppiksen takanurkkaan. Jotenkin sieltä on selvittävä takaisin ihmisten ilmoille ja niinpä kohti kassaa luoviessani bongasin vielä iloisenkirjavan (pinkkiä, pinkkiä!) räsymaton. Siinä siunaamassa syntyi tarve uudelle keittiönmatolle, että saataisiin kyökkiinkin vähän keväisempää väritystä. Matto maksoi 6 euroa ja koska minulla sattui olemaan mukanani kymppi, raha riitti justiinsa.

Vähän on matto lyhyenläntä, mutta hui hai, mitäs tuosta!

Eilen juoksin töiden jälkeen pitkästä aikaa katkaisuhoitoon, siis kampaajalle. Jo olikin korkea aika! Olin olemukseltani hirmuinen homsantuu ja peikkomuori pitkine karvoineni, jotka eivät totelleet sen kummemmin muotoilutuotteita kuin fööniä tai harjakiharrintakaan. Jos hetken kuvittelin saaneeni kutrit kutakuinkin kuosiin, niin armoton totuus paljastui heti seuraavan kerran peiliin kurkatessa. Letti roikkui masentavasti pitkin päälakea ja hampsotti holtittomasti ihan vääristä kohdista. Miten se venähtikin ihan yhtäkkiä kerrassaan kurittomaksi!

Mainion kampaajani kanssa yhdessä ihmeteltiin karvapehkoni vallattomuutta. Mutta eipä aikaakaan kun ammattilainen oli loihtinut villisti versoneeseen päähäni jonkinlaista tolkkua ja silmätkin löytyivät näkyville. Viimeistelyvaiheessa tosin joutui hänkin raapimaan päätään, että millä saataisiin meikäläisen rautalankatukka ojennukseen. Minulla näetsen on niinkin omalaatuinen ongelma, että hiukseni ovat liian hyvässä kunnossa ja ovat siksi niin uskomattoman itsepäiset. Ei sitä lasipintaiseen rautalankaan monikaan mönjä tehoa.

Ostin kokeeksi kampaajani suosittelemia muotoilutuotteita. Hiuslakan nimiin hän jo vannoikin ja sanoi suositelleensa tosi monille. Multispraystä hänellä ei ollut omakohtaista kokemusta, mutta ostin senkin koekäyttöön. Olivathan aineet kohtuuhintaisia kampaamotuotteiksi ja mikä parasta, niissä ei ole tuoksua eikä muutenkaan juuri mitään...

... ja jos hiustuote lupaa poistaa mm. myös surut, pölypallerot, likaiset ikkunat, hukatut tilaisuudet, hyttyset, pelot, kyyneleet, huonot säät ja vielä huonot hiuspäivät, niin sen on oltava ihan HUIPPUTUOTE. Ja nyt jos huomenna tai ensi viikolla on työmatkalla liukasta, niin aion kyllä mennä Pinnalle valittamaan! (Pinna on siis se kampaamo, toim. huom, niille, jotka eivät ehkä tienneet.) (Ai niin, ja esikoiselle tiedoksi, tämä hiuslakka saa myös tietokoneet käyttäytymään!)

Ruokakaupaksi valikoitui jälleen Citymarketti, sillä siellä oli vallan mainoita Mammuttimarkkinatarjouksia. Kaikkein houkuttelevin oli tölkkimukitarjous. Kuopus kyllä väitti, että noita mukeja himoitsevat vain teinit... Siksi suunnitelinkin tämän postauksen otsikoksi Teiniäitiä, mutta se voisi kyllä johtaa ajatukset ihan väärille urille, joten nyt mennään vain päin pääsiäistä. Siis otsikossa.

Mutta ne mukit... aikas ihanat! Ja niihin piti tietysti tehdä jotain täytettä, joten herkuttelimme taas vaihteeksi smoothiella. Arlan uutta Ihana-jukurttia saa myös litran purkissa, joten nyt oli testissä mmmm-niin-hyvä vaniljajukurtti. Sen lisäksi pistin pirtelöön mansikoita, mustaherukoita, omenamehua ja kaurahiutaleita. Kupit ovat hervottoman suuret, joten yksi kannullinen ei kolmeen kuppiin riittänyt. Ja kun olimme osuutemme pilleillä imeskelleet, kupumme olivat ylen yltäkylläisen killallaan. Varsinkin kun samalla oli maisteltavana Fazerin uusi juuresleipä punajuuri-porkkana.

Päivän ruokana pistelimme tortillalasagnea, mutta siitäpä en päivän puuhien lomassa tullut kuvaa napanneeksi. Iltapäiväkahvilla sen sijaan herkuttelimme vaniljaisella marjapiirakalla ja saksalaiskaupan fiineillä sorbeteilla.

Mahtavan mainio päivä on painumassa mailleen. Huomiseksi olin keksinyt suunnitelman poikineen, mutta tässä illan kuluessa kävi ilmi, että jotain uutta ja eksoottista onkin tiedossa aamupäiväksi. Huhuu, vallan jänskättää!