Kyllä kuvittelin, että tänään olisin jo päässyt raportoimaan amigurumien valmistumisesta. Mutta kissan viikset! Eilen huomasin tehneeni yhdestä osasesta liian pienen ja tänään koko päivä on mennyt nyhertäessä valokuvakirjaa. Nojatuolikin kaipaisi jo lepoa jouduttuaan kokopäivätyöhön kannattelemaan Kotosen kuvailevaa tätykkää.
Olen sentään perheen ruokkinut ja hyvin ruokinkin. Tein joululahjahirvenlihasta niin maistuvaa palapaistia, että se hupeni viimeistä murua myöten ja jälkiruoaksi suunmukaista marjarahkaa mansikoista ja mustikoista. Tuosta marjayhdistelmästä tulee väkisin aina mieleen se jonkun marjanviljelijän hupaisa mainos, jossa oli mainostettu mansi- ja mustikoita. (Nyt tekisi mieleni vetäistä tähän naurava hymiö, mutta enpäs kuitenkaan.)
Yritin houkutella kuopusta ulkoilemaan kanssani, mutta ei onnistunut. Onneksi setä sentään lähti kävelyseuraksi katuja tallailemaan. Sen verran myöhäinen oli ulkoilumme ajankohta, että aurinko oli jo painumassa mailleen. Kuvauskohteet olivat kovin vähissä hämärän hyssyssä.
Muuten olen koko päivän nyhjöttänyt nojatuolissa ja kaivellut muistin syövereitä ja lukenut arki- ja reissuraportteja blogistani. Onneksi on tullut kirjatuksi ylös juttu poikineen! Ehkäpä kuvakirja vielä valmistuukin... Muuten on mennyt kaikki työ ihan hukkaan! Nyt oli kuitenkin pakko jättää työ hetkeksi huilaamaan. Huomenna virkein silmin voin sitten tarkistaa, että mitä sitä tulikaan tehtyä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti