Kuinka monta tiskiharjaa tarvitaan taloudessa, jossa lähestulkoon kaikki tiskit tungetaan tiskikoneeseen? Ihan ilman käsikäyttöistä vempainta ei selvitä, mutta kyllä kaksi on jo liioittelua. Sini-tuotteella on tuotekehittelyssä päästy pitkälle ja varteen voi vaihtaa uuden harjan kuluneen tilalle. Mutta kun alelaarista löytyy uusi harja halvemmalla kuin vaihtopäät, tarkan markan (ei kun euron) kuluttaja ostaa tietenkin mieluummin uuden harjan, vaikka vanhasta tuleekin siinä tapauksessa jätevuorta kasvattavaa muovisälää. Sitten kun uusi harja on kiikutettu kotiin, vanhaa ei voikaan viskata menemään, kun sillä nyt vielä voi pestä jotain tosi likaista...
Tartuttuani tarkemmin harkitsematta minimalistihaasteeseen omin säännöin, päätin ensimmäisenä päivänä luopua tuosta tuplaharjasta. Meillä on kuitenkin olemassa erikseen vielä viemäriharja ja kompostisankonpesuharja, joten jos nyt jotain tosi likaista tulisi pestäväksi, ei siihen upouutta tiskiharjaa tarvitsisi uhrata.
Jaa miten niin tartuin haasteeseen liian pienellä harkinnalla? Noh. Nythän on niin, että tässä kuussa on 31 päivää ja jos ja kun jokaisena päivänä luovun niin monesta tavarasta kuin päivän järjestysluku näyttää, meillä on kuukauden kuluttua 496 roinaa vähemmän. Yksi tai kaksi ylimääräistä ja joutavaa esinettä löytyy helposti. Mutta mitenkähän tädin käy, kun ollaan siinä vaiheessa, että päivittäin pitää löytää yli kaksikymmentä rompetta?
Sitä sietää murehtia sitten, kun asia on ajankohtainen.
Toisen päivän roinat poimin pois keittiön kaapista. Harvoin meille ostetaan juotavaa jugurttia tai proteiinijuomia, mutta joskus on ostettu, sillä napakoita ja hyviä purkkeja löytyi pestynä ja uusiokäyttöä odottamassa. Nyt ne pääsevät tutustumaan roskapöntön sisäpuoleen.
Eilen oli niin hyvä flow päällä tavaroiden vähentämisessä, että teki mieli käydä läpi vaikka mitä laatikoita ja kaappeja. Piti ihan pidätellä itseään, että loppukuustakin on vielä tavaraa, josta luopua. Sentään en niin säästeliääksi ryhtynyt, että olisin jätepaperivuorta säästellyt. Oli sitä jos jonkinnäköistä lippulappusta taas postilaatikon kautta tähän taloon kannettu. Ja nyt kannettiin pois.
Vähän tulevaa ennakoiden laitoin Facebookin kirpparille kissamagneetteja myyntiin toivoen, että niille löytyisi ostaja vaikka viides päivä. Laitoin kai liian halvan hinnan, joten magneetit varattiin heti ja haettiin tänään. Joten näin kolmantena päivänä meni luopuminen vähän yläkanttiin.
Luopuminen tekee nälkäiseksi ja kokkasin maailman helpointa ja parasta makaroonilaatikkoa. Samoilla lämpimillä keksin tehdä myös pannukakkua, joka jälleen kerran kohosi teletappimäeksi ja lopulta muistutti suolistokarttaa, heh heh.
Pannaria maistelin aiemmin keittämäni kesäkurpitsa-sitruunahillon kera. Hillo oli oikein hyvää, mutta voi kamala... sekä minun että kuopuksen mielestä se näyttää - ihan totta ja anteeksi vain - räältä. Hyh... mutta syödäänhän sitä mämmiäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti