Käsityöfani

Jo on aikohin eletty! Nyt ne on tehneet jo postikortinkin Kotosen tädin sisimmästä ulottuvuudesta. Että minun piti tämäkin päivä nähdä!

Tällaisen naulan kantaan osuvan korttiuutuuden oli Kirjastokuningatar bongannut retkillään ja kortti oli kuulema suorastaan huutanut haluavansa muuttaa Kotoselle. Siis melko vaatiava yksilö ilmeisesti... kuten esikuvansakin, heh.

Isoäidinneliöpeitto tosin tuli valmiiksi jo toissavuonna, mutta muutamakin muinainen villapaidan tekele kaipaisi kyllä viimeistelyä. Kaikki aikanaan, toteaa toivoton lankahamstraaja.

Koska Step-lanka on nyt vienyt pikkusormen ja koko käden, sydämestä nyt puhumattakaan, keskeneräiset villapaidat ja kesäkäsilaukkuviritelmät saavat odottaa vuoroaan. Mutta tuleeko tästä neuleesta sukka, kuten alkuperäinen suunnitelma oli, vai kuitenkin uuden muodin esikuvaksi joustinneulelapanen? Sitäpä pähkäilenkin luullakseni seuraavat puoli vuotta ja sinä aikana ennätän aloittaa toisen ja kolmannenkin keskeneräisen käsityön. Maailmassa on ihan liian paljon houkuttelevia lankoja ja ihan liian vähän aikaa niiden työstämiseen!

No, on sopeuduttava ja neulottava tai virkattava vaikka silmukka kerrallaan, silloin kun siihen on tilaisuus. Ja jonakin päivänä huomaan, että ihme ja kumma: valmista tuli!