Puolen vuosisadan kakku ja kukat

Britannian reissun raportointi on vielä pahasti vaiheessa, mutta otan tähän väliin ajankohtaisen päivityksen tältä päivältä. Puolisoni, setä Kotonen, on nyt puolen vuosisadan etapilla. Hän halusi ohittaa merkkipäivän kaikessa hiljaisuudessa ja juhlimatta, mutta sain sentään tehdä hänelle kakun. Olisihan se nyt ollut ennenkuulumatonta, jos Kotosella ei tarjottaisi kakkua näinkin huomattavan merkkipaalun kohdalla. Kakutellaan sitä pienempiäkin pirskeitä.

Sedän lempikakku on mansikkakermakakku, joten sellainen tehtiin. Kuuden munan sokerikakkupohja, leikattuna neljään osaan. Jokaiseen väliin samat täytteet (kun aikaa oli vähän liian vähän, reissuaminen sotki suunnitelmat) eli kostutus laktoosittomalla maidolla, mansikkasurvosta, mansikkaviipaleita, banaaniviipaleita ja kermaa. Päälle mansikoita ja vaniljakreemijauheella tukevoitettua laktoositonta kermaa.

Pitihän pöydälle kukkiakin saada, joten kävin saksimassa vähän puutarhassa. Äitienpäiväruusu on heittäytynyt ihan hurjaksi päästyään ulkoruukkuun ja kasvattaa maailman muhkeimpia, hyväntuoksuisia ruusunkukkia. Joten tällainen asetelma syntyi ihan puolihuolimattomasti ja sen enempiä asettelematta.

Onnea ja pitkää ikää setä Kotoselle!