Voileipäkuppikakut

Toissapäivänä virittelin kuopuksen syntymäpäiväjuhlia varten voileipäkakkua. Tällä kertaa suurkeittiösyndroomani iski toista täytettä tehdessäni. Humpsautin monitoimikoneen kulhoon terän seuraksi 350 grammaa salamisuikaleita, kaksi rasiaa laktoositonta italiansalaattia ja neljä keitettyä kananmunaa ja annoin terän pyöriä. Tuloksena suuri määrä mukavasti jauhautunutta mössöä, joka tosin oli melko jäykkää. Lisäsin sekaan vielä kevytmajoneesia notkeuttamaan massaa. Loppujen lopuksi tätä täytettä tarvittiin vain yhteen väliin, joten sitä jäi yli enemmän kuin arvasinkaan.

Hetken pähkäilin täytteen kohtaloa. Sitten välähti! Tekisin 24 h -sarjan kuppeihin annosvoileipäkakkusia! Saman tien kävin tuumasta toimeen. Ensin kuppiin kelmu, sitten paahtoleipäpalanen, josta oli leikattu reunat pois. Kostutus laktoosittomalla maidolla. Täytettä päälle. Sitten toinen leipäpalanen ja kostutus. Taas täytettä väliin ja vielä yksi kostutettu leipä kanneksi. Koko komeuden päälle taittelin kelmusta reunat pikku kakun suojaksi.

Kuvaaminen ei oikein onnistunut. Ei salamalla eikä ilman...

Sitten kupit jääkaappiin ja paino päälle. Saivat rauhassa maustua tähän aamuun saakka. Ensin tein sen "oikean" voileipäkakun ja ensin ajattelin jättää näiden koristelun myöhäisempään ajankohtaan. Mutta koska kaikki tarvikkeet olivat jo esillä, päätin hoitaa homman saman tien.

Käänsin kelmun pois kakkusen pohjan päältä ja asettelin tilalle viinisuolaheinän lehtiä. Sitten päälimäiseksi lasilautanen ja keikautus...

Olivat aika veikeitä näinkin. Mutta koska kuorrutetta ja koristeita oli vielä yllin kyllin, ajattelin käyttää ne hyödyksi. Makea kakku oli vielä koristelematta, kuppikakut ja kantarellipiirakka leipomatta, joten kiirettä pukkasi. Kiire ei ole luovassa työssä koskaan hyväksi, joten koristeet ovat vähän sieltä tänne päin. Mutta tällaisia sain aikaiseksi:

Tällaisia voisi tehdä joskus vaikka illanistujaisiin. Jokaiselle ikioman. Maistuis varmaan sullekin!

Ai ne muut kakut? Kannattaa pysyä kanavalla!