Eilen illalla iski hirmuinen salaattihimo eikä auttanut muu kuin tutkia, mitä kaapeista löytyisi. Onneksi löytyi salaattitarvikkeita ja edellisen päivän lounaan tähteeksi jääneet possun sisäfileetkin pääsivät uuteen ruokaan ja maistuivat oikein mainioilta. Salaattia sommitellessa vain taivas ja mielikuvitus on rajana. Helposti vain käy niin, että aineksia tulee haalituksi liikaakin... mutta toisaalta - eihän se haittaa!
Enpä arvannut tänä aamuna herätessä, kuinka mahtava päivä oli tulossa! Eilen taivas työnsi vettä koko päivän, mutta tänään näytti paremmalta. No joo - satoi ja paistoi vuorotellen. että ei käynyt yksitoikkoiseksi kyllä.
Mutta ei tämän päivän mahtavuudella ollut mitään tekemistä säätilan kanssa. Tai oikeastaan olikin... Äiti soitti aamulla ja kysyi, että ottaisinko kalakukon. Tietenkin ottaisin! Olivat tulossa naapureidensa kanssa tänne keskustaan saakka osallistumaan kirkonmeininkeihin, kun seurakunta tempaisi ja järjesti Taivaan tähden -tapahtuman, johon toivoivat osallistujia koko laajan pitäjän kaikilta kolkilta. Kirkonmäellä oli messun jälkeen tarjolla soppaa ja lettuja melkein kaikelle kansalle ja aikoivat osallistua tuohon ruokailuunkin, mutta ajattelivat tullessaan heittää kalakukon meille. Siinä puhelun aikana kyselin, että eivätkö tule meille kahville. Eivät kuulemma, kun eivät ole omalla kyydillä.
Hetken päästä sain kuitenkin viestin, että jos kutsu on vielä voimassa, tulisivat kuitenkin koko porukka meille, säätiedotus kun ei luvannut hyvää ulkoilmajuhlia ajatellen. Toivottelin vieraat tervetulleiksi. Ja kävin miettimään, että miksi puhutaan vieraista, kun kylään on kuitenkin tulossa ihan tuttuja!
Samassa kävin puuhaamaan kahvitarjoilua. Pilkoin puoli levyä valkosuklaata (enempää ei ollut) ja kaivelin pakastimen perukoilta mustikoita sekä kantarelleja. Ensin mainitut upotin muffineihin ja sienet sujautin kantarellipiirakkaan. Tätä samaista piirakkaa tein kerran aiemminkin, silloin vain minulla ei ollut pehmeää vuohenjuustoa ja pilkoin sienien päälle pötköstä viipaleita. Tällä kertaa piirakka oli himpun liian kauan uunissa ja paistui vallan ruskeaksi, mutta onneksi ei kuitenkaan liian kuivaksi. Pehmeä vuohenjuusto mukavasti mehevöitti leivonnaista.
Neliskanttiset muffinivuoat olivatkin melko suuria ja samasta taikinasta, josta olen saanut 12 pyöreää leivonnaista, tuli vain 8 neliskanttista. No, ei se mitään, tuli niitä silti ihan riittävän paljon.
Aamulla västäräkkipariskunta vähäsen keikisteli pihamaalla, kun käväisin terassilla. Pistäydyin takaisin sisälle kameraa hakemaan, niin eivätkös ryökäleet sillä aikaa lentäneet karkuteille. Ei niissä sitten ole linssiluteen vikaa hiukkaakaan!
Eilinen meni sisätiloissa turottaen koko pätynen päivä. Tänään oli suuri hinku ulkoilemaan ja kun jossakin välissä näytti säätilan suhteen toiveikkaalta, pakkasin kameran laukkuun ja hyppäsin pyörän selkään. No joopa! 16 kilometrin pyörälenkillä tuli niskaan niin rakeita kuin vettäkin ja aina välillä aurinko ilkkui paistaen täysillä niin, että kaipasin aurinkolaseja. Yhtään kuvaa en vesisateen keskeltä viitsinyt zoomailla. Mutta säästä viis, pyörälenkki teki terää ja oli niiiiiiin mukavaa!
Pyörälenkin jälkeen pänttäydyin sängylle pitkälleni ja siirryin kärpäseksi teltan kattoon seurailemaan Mäkisen Raijan elämää Rovaniemellä sodan jälkeisinä aikoina. Siis lueskelin Paula Havasteen kirjaa Kolme käskyä.
Tämän trilogian ensimmäinen osa Kaksi rakkautta ei ollut ihan niin hyvä kuin monet Havasteen kirjoista ovat olleet. Tai ehkä olin väärässä mielentilassa sitä lukemaan. Toinen osa Yhden toivon tie melkein nielaisi minut ja tästä kolmannesta pidän kyllä. Havasteella on mutkaton ja mielenkiintoinen tapa kirjoittaa ja taustatyö on tehty huolella. Tätäkin kirjaa varten kirjailija on perehtynyt tarkasti romanien elämään ja kulttuuriin.
Kesken lukemisen sain ilahduttavan puhelinsoiton. Entinen työkaverini oli tyttärensä kanssa tulossa hakemaan korvasienisaalistani. Heidän kanssaan taas kahvittelimme ja rupattelimme. Illan tunnit hurahtivat aivan huomaamatta ja voi sitä naurun määrää!
Ihana päivä! Lisää näitä, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti