Eväskateus

Kateus vie kalatkin vedestä. Kateus katsoo kaikkea itsen läpi. Säälin saa ilmaiseksi, kateus pitää ansaita. Kateus on sielun home. Iloitsenko siitä mitä sain vai surenko sitä että toiset saivat enemmän?  Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Wikipedia määrittelee kateuden mielentilaksi, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta.

Kateus on yksi kuolemansynneistäkin.

Hui. Näitä määritelmiä lukiessa hirvittää. Meillä töissä nimittäin harva se päivä kärsitään eväskateudesta, kun toisilla on paremman näköiset eväät kuin itsellä. Mutta se on vain hupaisaa leikkiä eikä ollenkaan pahansuopaa. Ei meistä kukaan olisi niin ilkeä, että söisi toiselta eväät. Mutta hauskaa eväiden vertaileminen on! Ja kuinka paljon toisten ruoista onkaan saanut virikkeitä omaankin kokkailuun. Esimerkiksi nuudelit tulivat tämän perheen ruokapöytään nähtyäni niitä työkaverilla eväänä.

Ei kateuden tarvitse olla aina vain pahaa. Se voi olla myöskin käyntiinpaneva voima. Jos kadehtija ei jää märehtimään huonommuttaan tai vähäosaisuuttaan, vaan saa pontta omaan tekemiseensä ja yrittämiseensä, kateus on ollut hyödyksi. Ja eväskateus on avannut minullekin aivan uusia makuelämyksiä. Esimerkiksi tänään yhdellä työkaverilla oli kiehtovan näköinen pullo hauskoine etiketteineen ja herkullisen näköisine sisältöineen. Ihastelimme sitä ihan joukolla. Kun kuulin, mistä tuo herkku oli ostettu, tiesin toimivani.

Viikonloppuna olin tehnyt ostoksia Facebookin kirpparilla. Epätoivoinen taisteluni vanhenemista ja rypistymistä vastaan vaatii taas uusia tehoaineita ja kirpparilla oli tyrkyllä pariakin erilaista Avonin päivävoidetta. Olin myyjän kanssa yhteyksissä ja päästiin sopuun hinnasta. Sovimme, että käyn ryppyvoiteeni hakemassa tänään töistä päästyäni hänen työpaikaltaan, joka sattui olemaan pieni ruokakauppa keskustassa. Sieltä samasta kaupasta oli työkaverini eväspullonsa hankkinut. Kohtalo siis järjesti minulle pakkoraon ostoksille.

Tällaisen herkkupullon ostin. Sisältää ananasta, banaania ja kookosta. Nam! Pitäisiköhän käydä harrastamaan perjantaipulloja..? Sisältönä täyttä hedelmää! Pullo on kaunis ja kierrätettävä. Jos ei siitä kukkamaljakkoa halua, sen voi viedä takaisin kauppaan ja saa takaisin 10 sentin pantin.

Halpaako? Ei todellakaan! Siksi tämän nauttimista ei voi ottaa tavaksi. Mutta silloin tällöin voi hieman itseään hemmotella.

Ja ne ryppyvoiteetkin sain kassalta mukaani kohtuuhintaan eli kaksi purkkia yhteensä 8 euroa. En ole näitä rasvoja ennen testannut (en muutenkaan ole erityisen merkkiuskollinen), mutta toivon kannen alta löytyvän kunnolla kosteutusta pintakuivalle pärställe. Kaikkensa sitä nainen katoavan kauneutensa (?? no ainakin nuoruutensa) eteen tekeekin!

Sain muuten eilisiltä tutuilta vierailta hirmuisen puskan kukkia, väriä elämään. Tökkäsin kukkaset pikapikaa maljakkoon ja maljakon apupöydälle yhtään asettelematta. Liinakin jäi kuprulleen. Saa kadehtia!