Talvimuonaa tirpoille

Kuten aiemmin kerroin, toin pihapiirimme pikkulinnuille tuliaisia Saksasta. Hampurin joulumarkkinoilta ostin pienen tali- ja siementalon, jonka setä jokin aika sitten ripusti kuistin räystään alle roikkumaan. Tintit suorastaan jonottivat maistamaan ulkomaan herkkua. Koska menekki oli mainio, eipä aikaakaan, kun kaikki oli pistelty parempiin suihin.

Siitä se ajatus sitten lähti. Voisi kai tuon baaritiskin varustaa ihan kotimaisinkin voimin. Ostin jo ennen joulua kokonaisen sankollisen siemeniä pikkulinnuille. Jääkaapintäydennysreissulla ruokakaupassa ostimme sedän kanssa myös paketillisen kookosrasvaa.

Talitalon reikä ei ole suurensuuri, joten ajatuksena oli tehdä isojen piparkakkumuottien sisään toisenlaisia tali- ja siemenkakkusia samalla vaivalla. Siispä kookos kattilaan ja hella tulille!

Kun rasva oli sulanut, kippasin sekaan kokonaisen litran siemenseosta. Rasva oli kuumaa, joten siemenet melkein kiehuivat kattilassa. Se vähän huoletti, että jos ne eivät sitten tipusille kelpaakaan.. Olisi ehkä ollut syytä antaa liemen ensin vähän jäähtyä. Mutta kun ei tullut mistään mitään ohjetta tutkittua... tätikin on niitä suomalaisia, jotka tekevät ensin ja sitten kun menee myttyyn, niin etsivät ohjeen esille. Onneksi nyt ei kuitenkaan käynyt mitään peruuttamatonta.

Piparkakkumuotit asettelin leivinpaperin päälle pellille ja iloisin mielin kävin kauhalla seosta muottien sisään lappamaan. Mutta voi kauhistus! Eihän sula kookosrasva muotin sisällä pysynyt vaan valui reunan ali pitkin peltiä. Siispä muotit mäkeen ja seos takaisin kattilaan. Hetken harkinta - ja kaapin uumenista löytyi muutama pienen puoleinen kakkuvuoka. Sinne siis koko sörsseli!

Muutaman tunnin kuluttua jäykistyminen oli tapahtunut! Jippii! Siemenet pysyivät talon aukon sisäpuolella ja kakkusetkin vaikuttivat jähmettyneiltä. Paras antaa homman seistä vielä seuraavaan päivään kaiken varalta...

Tänä aamuna setä viritteli talitalon takaisin paikalleen ja heti alkoi iloinen hyörinä sen ympärillä. Täti liotteli kakkuvuokia lämpimässä vedessä saadakseen lintujen talviherkut pois vuoista. Niin vain kippaaminen onnistui!

Annoin taas kakkusten vähän aikaa jähmettyä ennen kuin virittelin ensimmäiseen ripustusnarun kiinni. Sitten kiikutin aikaansaannoksen kuistin räystään alle roikkumaan ja jäin keittiön ikkunan taakse jännittyneenä seuraamaan, minkälaisen vastaanoton uusi herkku saisi lintupiireissä.

No niin. Ruoka on pöydässä! Syömään!

Tänään vanhalla lintulaudalla ja sen alla näkyi ainakin tali- ja sinitiaisia, punatulkkuja, keltasirkkuja, varpusia, palokärki ja puluja. Pulut saisivat etsiä kupuunsa täytettä muualta, mutta ei niitä oikein voi poiskaan ajaa, kun samalla kaikkoavat kaikki muutkin siivekkäät.

Uusi roikkuva kakkunen olikin hyvin pelottava. Kaukaa kaarrellen sitä tutkittiin ja välillä joku rohkelikko uskaltautui lentämään jo melko läheltä... Mutta että istumaan tuohon? Ehei...

Kunnes ensimmäinen ja uskalian jo olikin nauttimassa rasvaisesta siementarjoilusta... Hyvää ruokahalua!