torstai 5. marraskuuta 2020

Tähtien antaja


Olen taas lukenut pari kirjaa putkeen, mutta postaukset ovat joutuneet odottamaan inspiraatiota. Näyttää siltä, että blogini muuttuu pikkuhiljaa lukublogiksi ja sitäkin kiikun kaakun. Valokuvaan kyllä edelleen maailmaa ympärilläni, mutta en näköjään jaksa niistä somettaa Instagramia kummemmin. Ehkä vielä joskus innostun uudelleen bloggaamisestakin, mutta mennään nyt ainakin hetki näin... Jos kuvani Instassa kiinnostavat, ne löytyvät riipih-käyttäjätunnuksen alta.

Mutta mennäänpä jo asiaan! 

Viimeisimmät kaksi lukemaani kirjaa ovat aivan eri maailmoista. Johanna Venhon kirjasta Ensimmäinen nainen tulee oma postauksensa, tässä jutussa keskitytään Jojo Moyesin ihastuttavaan uutuuteen Tähtien antaja.


Englantilainen Alice tuntee olevansa ylimääräinen palikka eikä hän kuulu mihinkään. Kun sitten amerikkalainen Bennet ihastuu Aliceen ja haluaa tämän vaimokseen, Alice uskoo uuden ja upean elämän odottavan häntä valtameren takana.

Todellisuus on kuitenkin jotain muuta kuin ennakko-odotukset. Alice päätyy asumaan sisäänlämpiävään pikkukaupunkiin, Kentuckyyn, puolisonsa isän katon alle. Avioelämä ei appiukon katon alla ota käynnistyäkseen eikä ystäviä löydy. Bennetin entinen heila ystävineen katselee uutta tulokasta nenänvartta pitkin.

Kun kaupunkiin ollaan perustamassa kiertävää kirjastoa ja työhön tarvitaan vapaaehtoisia naisia, Alice ilmoittautuu heti mukaan puolisonsa ja tämän isän vastustuksesta huolimatta. Kirjastonhoitajien johtohahmoksi nousee tarmokas ja itsenäinen Margery, joka ei suostu elämään kaavoihin kangistuneiden odotusten mukaisesti. Alice löytää työssään ystäviä ja alkaa viihtyä paikkakunnalla, vaikka kotonaan hän ei viihdykään.

Kiertävän kirjaston (joka muuten on ollut oikeasti olemassa) tarkoitus on toimittaa kirjoja matkojenkin päähän vuoristoisessa maisemassa, ja siten kannustaa kaikkia ihmisiä lukemisen pariin. Kaikki eivät tätä uudistusta hyvällä katso, vaan kirjasto kohtaa monenlaisia vastoinkäymisiä. Koska maasto on haastava, kirjastonhoitajat ratsastavat pitkät lenkkinsä hevosilla tai muuleilla. Vähän toista kuin nykyaikaiset kirjastoautot...

Itse kirjastossa työskentelevänä ensin vähän kummeksuin ajatusta, että ketkä tahansa voivat perustaa kirjaston noin vain, mutta kun naiset huomaavat, että kirjojen järjestäminen on haastavaa ja aikaa vievää, porukkaan palkataan vielä yksi kirjastonhoitaja, jolla on alalle koulutus ja sen jälkeen pienen kirjaston kokoelmat ovatkin hyvässä järjestyksessä. Ongelmana on vain se, että tämä koulutettu kirjastonhoitaja on musta ja eletään vahvan rotuerottelun aikaa...

Vaikka kyse on viihdekirjasta, vaikeampina teemoina rotuerottelun lisäksi Moyes nostaa naisen aseman 1930-luvun Amerikassa. Monen miehen mielestä naisella ei saisi olla ollenkaan omaa tahtoa eikä työtä kodin ulkopuolella. Jos puhe ei tehonnut, otettiin nyrkit avuksi.  Onneksi kirjan vahvat naiset jaksavat taistella oikeuksiensa puolesta.

Kuten kirjan takakansi lupaa, kirja on viihdyttävä ja koskettava lukuelämys. Jojo Moyes on onnistunut jälleen kerran kirjoittamaan aivan loistavan lukuromaanin, jota kyllä kelpaa suositella!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti