Kevään merkkejä vapun päivänä

Minulle vappu ei koskaan ole ollut mikään suuri juhla. Kun olin nuori, meillä vappu oli päivä, jolloin siemenperunat nostettiin kuopasta itämään. Vietimme siis sananmukaisesti työn juhlaa.

Tänä vuonna juhlimme vapunpäivää käymällä Luotojärvellä. Päiväkävelyllä kummitytön, äidin ja koiralasten kanssa bongailimme luonnon ihmeitä.  Läheisellä pellolla tepasteli joutsen. Se laski melko lähelle ennen kuin nousi siivilleen ja lensi pois.

Rantaan saavuttuamme pelästytimme suuren määrän vesilintuja, jotka siirtyivät ulapalle. Yhden kehnon kuvan kerkesin napata kaislikkoon piiloutuvasta isokoskelosta.

Koirat jäivät kaihoisasti katselemaan lintujen perään.

Vesi näytti kirkkaalta. Rannassa on periaatteessa hiekkapohja, mutta kaikenlaista möhnää on aikojen saatossa hiekan päälle asettunut, joten kun joku järvessä kahlailee, vesi muuttuu sameaksi.

Vesi on vielä vallan vilposta, mutta se ei karvakamuja haitannut.

Leskenlehdet eivät ole enää kevään uusi juttu, mutta aina ne ilahduttavat. Ovat värittömässä maassa kuin pikkuaurinkoja.

Koiriakin kukat kiinnostivat. Tai ehkä enemmän kukkien lomaan ripotellut koiran herkut, heh.

Mummolan pihalla sipulikukat olivat ryöpsähteneet valloilleen. Kevät etenee ja luo toiveikkuutta.

Kotiin palattua en ollut uskoa silmiäni, kun katsoin keittiön ikkunasta ulos. Lintulaudalla keikkui vähän harvinaisempi vieras!

Nyt emme enää täytä lintulautoja. Siivekkäät saavat etsiä murkinansa muualta. Kunnes talvi jälleen koittaa.