Neljäntenä päivänä

aamulla joulukalenterin mietelmäluukku vakuutti, että minähän pysty siihen. Sillä sipuli. Niin että ei se mitään, että töissä hupsahti ylitöiksi ihan älyttömän jutun takia... Kaupunkimme tulevaisuuden toivot järjestivät jälleen koko kaupungin olohuoneessa sen verran äksöniä, että asiaa selvitellessä aika kului. Onneksi ei ollut kiire hakemaan lapsia päiväkodista tai pissattamaan koiria.

Serkun askarteleman kalenterin pussukasta löytyi sydämellisen hyvä joulua - jos kyltteihin on uskominen. Ja mehän uskomme!

Kotiin päästyä oli takki tyhjä. Paistoin pitsaa ja paketoin joululahjoja ja lopuksi istuin sohvalla neulomassa sukkaa.

Päivän joulukoristeeksi asettelin tyttötontun viereen poikatontun. Siinä ne televisien yläpuolella odottelevat joulupostia tulevaksi.

Sellainen peruspäivä. Talvinen sää ilahdutti.