Silmäkkäin saimaannorpan kanssa

Kolmas kerta toden sanoo ja tänään se sitten tapahtui! Näin norpan ilmielävänä lähietäisyydeltä! Ihan leijun ilosta!

Kiitos tästä onnesta kuuluu työkaverille, joka oli aamukävelyllään nähnyt Sulosaaressa norpan ja laittoi siitä tiedon minullekin. Ihan heti en päässyt paikalle pinkaisemaan, mutta ei haitannut vaikka viivyttelin. Siellä se suloisuus köllötteli kivellä ihan kävelyreittien lähietäisyydellä ja kaiken kansan ihasteltavana. Tuolla kuvassa, näetkö!

Hyvin se kallion ja kiven värisenä maastoutuu ympäröivään luontoon ja jos ei ole tarkkana, kohtaaminen jää ihmiseltä huomaamatta. Siellä se norppainen makoilee pienellä kivellä aivan ison kallion juurella, rantaviivan tuntumassa. Yläkuvassa näkyy, kuinka aivan sen yläpuolella istuskelee ihmisiä.

Onneksi minulla oli mukanani järjestelmäkamera, jota en tosin osaa käyttää kuin automatiikalla. Mutta siihen saa liitetyksi tykimmän objektiivin, jolla sai otuksesta paremmin kuvia. Kotona vielä kuvankäsittelyohjelmalla rajailin otoksiani, että näyttää siltä, kuin olisin päässyt käsipäivääetäisyydelle. En sentään niin lähelle, mutta noin kymmenen metrin päähän kuitenkin.

Taustalla näkyy Miekkoniemen kaupunginosa, joten ihan asutuksen tuntumassa kölli tämä kaveri.

Taukojumppa on suotavaa välillä. Ettei paikat jäykisty!

Vaihdoin paikkaa, ja pääsin lähemmäs kiehtovaa eläintä. Harmi vain, että tässä välissä kasvoi innolla pieni paju, johon kamerani usein tarkensi ja varsinainen kuvauskohde jäi sumeaksi taustalle.

Nyt alkaa kaikki huomio jo vähän ujostuttaa...

Näinkin voi käydä, että kuvassa terävimpänä näkyy jotain epäoleellista. Jos olisi yrittämällä yrittänyt kuvata noita pajun oksia, tarkennus ei varmasti olisi vahingossakaan niihin tarttunut.

Tässä jo vähän myhäillään...

Ja kun kansaa rannalle alkoi kerääntyä liiaksi asti ja varsinkin kovin kovaäänisiä uteliaita, norppapoika (vai liekö tyttö) päätti pulahtaa hyiseen veteen ja uida muualle.

Sinne meni!

Paikalla ollut luontoharrastaja arveli, että norpan poistumiseen saattoi olla myös lähivesillä kosiomenojaan harrastaneet härkälinnut, jotka tunkivat liian lähelle norpan reviiriä. Tiedä sitten, kuka häiritsi vai häiritsikö kukaan. Ehkä hylkeelle tuli ruoka-aika, olihan kello jo melkein yksitoista.

Yritin sitten vähän kuvata vielä näitä härkälintuja, mutta aika kaukana olivat, vaikka kovaa ääntä pitivät. Ei ollut kovin kaunista se niiden laulu...