Tässä ajassa ja museokorttelissa

Leppävirtaretkeilyn jälkeen ajoimme vielä eteenpäin. Olin varannut meille yöpymispaikan Kuopiosta, hotelli IsoValkeisesta, joka oli meille uusi tuttavuus. Se oli rivitalomainen kompleksi, jossa ei yläkerran naapurit taatusti häirinneet. Eikä häirinneet muutkaan naapurit. Vähän epäilytti hotellin sijainti viitostien ja rautatien välissä, mutta hyvin siellä nukutti.

Illalla epäilimme, että hotellissa olisi tuskin kourallinen majoittujia, mutta kyllä meitä aamiaisella oli ihan reilusti, vaikka onnistuinkin nappaamaan kuvan niin, ettei siinä ole yhtään ihmistä.

Tällä jaksaa!

Päivän ensimmäinen kohteemme oli Kuopion korttelimuseo. Siellä oli paljon mielenkiintoista nähtävää, vaikka harmiksemme näyttelytilassa oli uusi näyttely, Minna Canthin Kuopio, vasta rakenteilla. Olisipa tuo näyttely ollut jo katsottavissa!

Aloitimme kierroksemme 1800-luvulta olevasta rakennuksesta, josta löytyi lippukauppa, Minna Canthin salonki ja esimerkkejä kuopiolaisten kauppiaiden ja virkamiesten asumisesta. Hoo - aika hienoa!

Sympaattinen köökki.

Viihtyisä makuuhuone, mutta sänky on kyllä lyhyt!

 

Minulla on joku ihme pakkomielle päästä peilin kautta kuvaan mukaan, heh.

Sitten päästin Minnan salonkiin. Huonekalut ovat oikeasti kuuluneet Minna Canthille ja ne on aseteltu tilaan samalla tavalla kuin ne ovat tämän vaikuttajanaisen kotona olleet. Tapetitkin on valittu mahdollisimman saman näköisiksi kuin alkuperäiset.

 

 
Seuraavaksi astelimme paritupapohjakaavaiseen pieneen puutaloon, joka on ollut 1870-luvulta alkaen käsityöläisten ja työmiesten omistuksessa. Nyt sinne oli rakennettu räätälin verstas ja asuinhuone sekä kutojan tupa.

 
Kangaspuut ja ihmeellinen vempain, hieno sellainen.

 

Aitassa ei käyty.

Seuraavassa tutustumiskohteessa olikin apteekkimuseo,

Muinoiset lääkepakkaukset ovat kiehtovia, näitä olisi voinut tutkia loputtomiin.

Apteekin jälkeen menimme tutustumaan 1930-luvun kaupunkikotiin. Siellä oli yllättäen nähtävissä jo monia nykyajan mukavuuksia: imuri, sähköt, vesijohto ja viemäri sekä vessa ja keskuslämmitys. Koko kodissa oli vain yksi sänky, joten jäimme miettimään, missä ihmeessä muu perhe nukkui.

 

 

 

Siellä se imuri on!

 

Viimeinen museokorttelikohteemme oli paritupapohjakaavainen asuinrakennus, jossa nyt oli suutarinverstas ja suutarin perheen koti sekä toisessa päädyssä teollisuustyöläisperheen asuinhuone. Tämä oli näistä rakennuksista ainoa, jossa oli vanhan talon haju ja sen haistoi heti ulko-ovelta.

Suutarimestari Ananias Koponen.

Museovierailun jälkeen kahvihammasta kolotti. Kävelimme torin suuntaan sillä arvelimme sieltä löytyvän helpotusta tuskaan. Matkan varrelle jäi Kanttila eli Minna Canthin kotitalo ja liiketila.

Ohitimme myös tuomiokirkon.

Eikä aikaakaan, kun jo jouduimme torin laidalle ja astuimme sisään kauppahalliin. Mennessä tervehdimme Veljmiestä. Se oli aika kylmä ja puhumaton, ei ollenkaan tyypillinen savolainen...

Hallista löytyi hyvää kahvia ja herkullista omenapiirakkaa.

Kauppahalli houkutti pienelle katselukierrokselle. Hyvältä näytti!

Olisin mielinyt kirpputorille, mutta setä ei ajatuksesta syttynyt. Niinpä valitsimme käytikohteeksi VB-valokuvakeskuksen ja sen Värinä - Manual -näyttelyn. Siellä en edes yrittänyt kuvata, valaistus oli sen verran haasteellinen. Eniten vaikutuin Sanni Sepon valokuvista, upeita, konstailemattomia ja rehellisiä muotokuvia. Niitä olisi voinut katsella loputtomiin.

Vessakäynnillä keskuksen toiletissa sentään nappasin muutaman otoksen. Sopi jotenkin valokuvakeskuksen teemaan, että siellä kuvattiinkin. WC:n sisustus oli niin kiehtova, että pitihän se ikuistaa.

Pienen reissumme viimeinen vierailukohde oli Matkus ja Ikea. Uusia tyynyjä menimme ostamaan, mutta jotain muutakin löytyi. Eipä niistä sen enempää.

Se oli sellainen reissu ja lomaviikko alkoi olla taputeltu. Tuntui kuin olisin ollut pidempäänkin lomalla, oli sen verran paljon ohjelmaa päivissä. Toukokuussa on tiedossa seuraava lomanpätkä. Mitähän sitä siihen sovittaisi?