Postia lähdössä

Tekemättömät työt rassaavat eniten, olen kuullut sanottavan. Totta. Mutta rassaamisesta viis, välillä on pistettävä asiat tärkeysjärjestykseen. Joulukuun ajan on Kotosen tätiä lennätetty sillä ilveellä, ettei aikaa eikä energiaa ole ollut enää tietokoneen äärellä kököttämiseen. Siksi siis on edelleen tekemättä itsenäisyyspäivän tienoon postaukset, vaikka joulukin alkaa jo olla käsitelty. Mutta näin Tapaninpäivän aamuna, koiralenkitys tehtynä ja muiden vielä nukkuessa on oiva sauma kiriä edes vähäsen kiinni viivästyksiä.

Joulukortit piti ehättää postiin viimeistään 12,12,, jos meinasi selvitä sillä pikkuisen halvemmalla postimaksulla (joka sivumennen sanoen alkaa olla törkyhinta jo sekin. Suututtaa ainainen postimaksujen korotus ja samalla postin ininä siitä kuinka kirjepostin määrä vähenee. Mutta eipä tästä aiheesta enempää tällä erää, tästäkin vähästä käy jo kiukutuskäyrä nousemaan.) Itsenäisyyspäivän aikaan oli olevinaan monta vapaapäivää ja siis myös aikaa... Melkein kaikki kortit onnistuinkin silloin kirjoittamaan ja postin punaisiin kuoriin sujauttamaan.

Kuvissa olleet kortit ja joulupostimerkit eivät sitten kuitenkaan riittäneet. Yrtin muka karsia lähetettävien joulutervehdysten määrää, mutta yritykseksi jäi. Ostin ensin 30 joulukorttimerkkiä ja kirjemerkit päälle, mutta setä sai käydä vielä 15 joulumerkkiä lisää ja itse kaivelin jemmoistani lisää kortteja. Alla oleva Heli Pukin kortti on niin mainio, että sitä en sitten raaskinutkaan lähettää... Eikä se ihan kaikille varmaan edes avaudu. Pitää olla jonkinsortin väkertäjä ja käsillätekijä päästäkseen lausahduksen sisimpään.

Tein kirjoitteluhetkestä mukavan lämmittämällä Aarikan joulumukiin glögiä, kuuntelemalla Rajattoman joululevyä ja popsimalla pipareita. Kynttilä tuikutteli kirpputorilta löytyneessä Pentikin kipposessa.

Siinä ne nyt ovat, melkein kaikki. Joulukirjeet on vielä kirjoittamatta ja muutama osoite tarkistettava. Mutta hyvinkin ollaan jo voiton puolella!

Päivää ennen h-hetkeä tiputin punaiset kuoret työmatkan varrella olevaan keltaiseen kirjelaatikkoon. Sinne menivät, korttini maailmalle. Turvallista matkaa!

Seuraavana viikonloppuna oli viimein kolmen joulukirjeen vuoro. Kaksi kirjeistä lähti kotimaan rajojen ulkopuolelle, yksi matkusti kummille Etelä-Suomeen. Olen huono yhteydenpitäjä, kerran vuodessa sentään yrittän skarpata.

Glögiä oli vielä ja Rajaton jaksoi viihdyttää taustalla.

Kun viikonloppu oli ohi, viimeiset kirjeet, kortit ja paketit olivat valmiit. Saatoin huokaista helpotuksesta, tämä joulupuuha oli tältä joululta sananmukaisesti paketissa.

Jos olisin ennättänyt, olisin kirjoitellut kivan joulutervehdyksen tänne blogiin blogiystäville, joille en tiedä edes nimiä osoitteista puhumattakaan. No, ehkä ensi jouluna paremmalla onnella.... Ainakin voin jo nyt toivottaa hyvää loppuvuotta ja onnekasta ja ihanaa tulevaa vuotta!