Taudin kourissa

Olen ollut todella onnekas. Jos oikein muistan, en ole ainkaan yli viiteen vuoteen ollut poissa töistä sairauden takia (paitsi yhden päivän selkäkipuisena). Olen onnistunut välttämään kulkutaudit hämmästyttävä hyvin ottaen huomioon, että teen töitä asiakaspalvelussa. Tietenkin pieniä nuhia on ollut ja mennyt, mutta niistä on selvitty hyvin ajoitetulla lääkityksellä.

Mietiskeltiin asiaa työkaverin kanssa tiistaina aamulla. Molemmilla edellisestä flunssasta oli jo vuosia. Tuli ihan sellainen olo, ettei olisi pitänyt asiaa ääneen mainita. Eikä olisikaan!

Tiistai-iltana oli kurkku kipeä. Nielaisin pari Coldrexia ja uskoin niiden taistelevan homman selväksi. Keskiviikkona oli töissä iltavuoro ja olo lopulta aika huono. Torstaiaamuna olo oli jo niin kehno, että soitin töihin etten tulekaan. Arvelin selviäväni lepäämällä yhden päivän kotona. Onneksi kaapeista löytyi lääkettä.

Mutta kuume vain kipusi korkeammalle. Lääkityksestä huolimatta mittasin torstaina iltapäivällä lukemat 38,5. Gulp. Eipä olisi asiaa töihin vielä perjantainakaan.

Kun soittelin perjantaina esimiehelle, etten vieläkään kykene töihin, hän kuuli äänestäni, että olen tosi kipeä. Samassa sovimme, että lauantaistakin tuli sairauslomapäivä. Näköjään kun tauti pääsi voitolle, se ei sitten helposti hellittänytkään.

Olen huono sairastaja. En millään jaksaisi vain makoilla. Mutta kun pystyssäkään ei jaksanut olla. Olen aikojen saatossa ostanut dvd-elokuvia jemmaan, että voisin niitä katsoa, jos sattuisin sairastumaan. Nyt en sitten jaksanut edes telkkaria katsoa. Onneksi oli kirjoja!

Luin vähän ja nukuin vähän. Luin ja nukuin. Luin. Nukuin.

Kaivoin esiin myös neulomukset, mutta ne eivät kyllä paljoa edenneet. Uupumus oli sitä luokkaa.

Ruokakaan ei oikein maistunut, mutta alkoi tehdä mieli smoothieta. Onneksi setä kävi kaupassa ja toi banaaneja, sain surautettua itselleni mansikka-banaanismoothien, joka väritykseltään sopi hienosti perjantain teemaan eli Roosa nauha -päivään.

Jos en olisi ollut kipeänä olisin perjantai-iltana ollut Taito Shopin järjestämässä käsityöyö-tapahtumassa. Ihan harmitti, etten sinne päässyt, sillä niin vähän olen viime aikoina Taito Shopin järjestämiin tapahtumiin osallistunut.

Onneksi siis oli noita kirjoja. Lukemista riitti ajankuluksi ja se oli helppoa keskeyttää aina kun voimat ehtyivät.

Nyt ei ole enää kuumettä, mutta pää on täyttä höttöä ja yskin keuhkoni pihalle. Jos tästä jotain hyvää pitää löytää, niin onneksi olin kipeä nyt, enkä vasta viikon päästä... Silloin on taas jotain kivaa tiedossa!