Hiihtolomalaiset

Ohhoijaa, kuinka söpöläinen, suloinen ja koiramainen viikko onkaan takana! Hetkeä ennen kuopuksen ja koiralasten tuloa viskasin pois vanhat tulppaanit, jotka jaksoivat ilahduttaa hämmentävän hyvän tovin. Tässä niistä viimeiset valokuvat.

Sämpylöitäkin paistoin tulijoita ajatellen.

Koko viikon pakkanen jaksoi paukkua ja työmatkoilla tulin ihan kuurapäiseksi. Koiralenkkejä pakkanen ei rajoittanut, sillä kyllä suomenlapinkoirat tarkenevat pakkasellakin pihalla pyöriskellä.

Viikko sitten perjantaina kipitin töistä kotiin vauhdilla, sillä tiesin perillä odottavan kaksi kultaista karvakorvaa emäntineen. Olin edellisenä päivänä käynyt ostamassa koirille uudet luut järsittäväksi ja ne olivat eteisen hyllykössä kangaskassissa. Kassia oli käyty nuuhkuttamassa, koska se oli työntynyt hyllyssä niin syvälle kuin mahdollista, mutta rosvoiksi ei oltu ryhdytty. Annoin järsittävät herkut koiruuksille heti kotiuduttuani. Molemmille omat. Silti piti samaa luunkappaletta yhdessä jäystää.

Itse pingoin töissä joka päivä, mutta kuopus ja koirat viettivät meillä leppoisaa aikaa. Pentu on tosi leikkisä ja energinen.

Paitsi kun se väsähtää, uni tulee vaikka missä. Enimmäkseen terassin oven edessä olevalla matolla tai kenkähyllyn vierellä.

Isompi murunen nukkuu taustalla.

Vanhempi koira ei sekään ole vielä iällä pilattu. Vasta vajaan puolitoistavuotias, mutta tuntuu pentuun nähden kovin viisaalta, rauhalliselta ja aikuiselta.

Sunnuntaina pääsimme mummolan maisemiin juoksuttamaan nelijalkaisia kavereita pitkin metsätietä. Voi että sitä vapauden riemua! Kylläpä ne juoksivatkin ja nauttivat pienten sydäntensä kyllyydestä!

Välillä hanki osoittautui yllättävän upottavaksi.

Mitä iso edellä, sitä pieni perässä.

Kun palailimme tuville, aurinkokin oli painumassa mailleen.

Reissu mummolan maisemiin veti villokkaat venteiksi ja uni maittoi. Onneksi lomaa oli vielä jäljellä, joten olemme päivien mittaan ulkoilleet, leikkineet, silitelleet, ulkoilleet, rapsutelleet, järsineet luita, nukkuneet, ulkoilleet, tavanneet tuttuja, söpöstelleet ja vielä kerran ulkoilleet. Koirakaverit ovat mainioita personal trainereita.

Sen verran emännän äiti keksi karvaisille lapsenlapsille touhua ja tekemistä, että väsy saattoi iskeä ihan kesken luun järsimisenkin.

Tänään vietiin sedän kanssa loman viettäjät takaisin kotiinsa. Nyt tuntuu koti hurjan tyhjältä.