Viikon varrelta

Johan on taas ollut tädilla haipakkaa.  Ihan sitä tavallista arkea enimmäkseen, palkkatyössäkin päivät täyttyvät runsaasti pohtimista vaativista dilemmoista. Pitkästymään ei pääse, mutta välillä on olo aika ristiriitainen. Jos joskus saisi rauhassa tehdä sitä ihan perustyötä vaikka vain yhden päivän...

Metsä rauhoittaa ja lataa akut, joten kun setä maanantaina oli menossa hakemaan halkokuormaa Luotojärveltä, ilmoitin innoissani lähteväni mukaan. Siellä oli niin kaunista ja niin rauhallista! Muutama kantarellikin löytyi metsän kätköistä.

Tiistaina pistin pystyyn sämpyläleipomon ennen töihin lähtemistä. Taikinaan hämmensin kesäkurpitsa- ja porkkanaraasteita, päiväysvanhan kermaviilin, auringonkukan siemeniä, sämpyläjauhoja, vehnäjauhoja, auringonkukkaöljyä, suolaa ja hiivaa.

Keskiviikkona töiden jälkeen matkustin jälleen. Kuvan risteyksessä hyppäsin bussista pois. Siis Mikkelissä.

Yöpyilin kuopuksen sohvalla ja aamulla oli sopivasti aikaa lenkittää kuopuksen ihana koiralapsi ennen kiirehtimistä koulutuspäivään. Sää oli sumuinen ja kosteus leijui ilmassa. Mutta oli ilo kuljeskella pitkin syksyisiä katuja koirakaverin kera.

Koiran vein lenkin jälkeen kotiinsa, nappasin repun selkääni ja jatkoin tallustelua pitkin Mikkelin katuja.

Tänne olin matkalla. Mikkelin pääkirjastoon ja Mikkeli-saliin.

Alkamassa oli asiakaspalvelukoulutusta ja asiaa kirjastojen saavutettavuudesta. Valtavasti asiaa isoina kimpaleina. Asiakaspalvelujutut olivat oikeastaan aika tuttua kauraa, mutta mukavia uusia näkökulmia oli tähänkin asiaan löytynyt. Luennoitsija Jutta Laino-Tabell oli nainen paikallaan ja todella hyvä työssään. Koulutus ei yhtään tuntunut puuduttavalta vaan juttua olisi voinut kuunnella pidempäänkin.

Ruokatauolla kävin CafeStellassa herkuttelemassa salaatilla ja karpalokinuskirahkalla.

Takaisin koulutuspaikalle palatessa syksy taas hyppi ihan silmille. Tai ainakin filmille.

Saavutettavuuskouluttajalla oli vähän aikaa ja paljon asiaa. Siksi puhetta tuli ylinopeudella tauotta. Pitkän päivän päätteeksi kuunteleminen alkoi olla jo väsyttävää. Onneksi asia oli tärkeää, se auttoi sinnittelemään kyydissä.

Ohjelmaosuuden päätyttyä jäi vajaa tunti aikaa odotella kotimatkabussin matkaanlähtöä. Syyssää pisti parastaan ja aurinkokin löytyi pilviverhon takaa. Kauppa-asioita ei ollut, joten kuljeskelin pitkin katuja.

Kotimatkalla ajattelin neuloa eteenpäin Taito Shopin Mustikka ja puolukka -lapasia. Mutta neulominen tyssäsi, kun tajusin tekemäni virheen. Edellisen päivän menomatkalla askartelin lapasen varteen puolukanlehdet. Nyt piti purkaa ne kaikki pois. Olin näet unohtanut kokonaan punaiset täplät ja niiden molemmin puolin olevat vihreät yksittäiset silmukat. Ei auttanut kuin kiskoa puikot pois työstä ja purkaa tekele.

Vielä on viikkoa jäljellä kaksi päivää, mutta syyskuuta vain päivä. Lauantai menee sujuvasti palkkatyössä ja sunnuntaina olisi edessä syysmuutto. Siitä lisää ensi kerralla.