Tämän päiväinen kulttuuripläjäys tarjoiltiin Savonlinnasalissa varhain iltapäivällä. Serkun kanssa olimme hyvissä ajoin lunastamassa etukäteen varattuja lippujamme ja meillä jäi vielä hyvin aikaa kahvitella rauhassa ennen kuin pääsimme seuraamaan Pekka Töpöhännän ja kumppaneiden seikkailuja.
Teatterin katsomo täyttyi miltei ääriään myöten ja sehän olikin mainio juttu. Ajattelen aina, että teatterin tekijöille olisi motivoivampaa esiintyä täydelle katsomolle kuin muutamalle harvalukuiselle kiinnostuneelle. Hetken ennätimme katsella lavasteita ennen kuin esitys alkoi.
Saliin saapuva yleisö leimattiin ovella... tai ei ollut pakko ottaa leimaa, mutta meistä se kuului asiaan. Kunhan ei tarvinnut poistua paikalta leima otsassa.
Tarina oli vanha tuttu. Vaikkakin näytelmään oli koottu tapahtumia useammasta eri kirjasta. Monni oli mokomakin Teddy-tukkainen kolli, Pilli ja Pulla koomiset kissakaksoset, Maija Maitoparta ylettömän söpönen ja äärettömän hoksaavainen ja oikeudenmukainen, Tähtitorninmäen Laaban toimi kapelimestarina ja hahmo toi väistämättä mieleen muinaiset Aake Kallialan ja Pirkka-Pekka Peteliuksen hahmot Rampen ja Naukkiksen Pulttibois-ohjelmasta.
Emme olleet serkun kanssa parasta kohderyhmää, mutta pidimme kyllä näkemästämme. Lapsiyleisö näytti olevan haltioissaan ja välikommentteja sinkoili sieltä ja täältä. Edessäni istunut pieni poika eli näytelmän mukana niin intensiivisesti, että välillä unohduin seuraamaan pientä katsojaa enemmän kuin lavan tapahtumia. Itseäni huvitti Pillin ja Pullan koomiset kohellukset sekä tarttuva hohotus. Näytelmään upotetut sanaleikit osuivat ja upposivat. Ihailin käsikirjoittajan hoksaavaisuutta, kun... enpä enää muista missä juonenkäänteessä tämä tapahtui, mutta kapelimestari esitteli Pilli Mehusen ja Pulla Pitkosen...
Taas oli ihailtava oman kaupungin teatterin näyttelijöiden ammattitaitoa ja muuntautumiskykyä. Pienen teatterin vahvuus on innostunut, taitava ja monipuolisia kykyjä hallitseva sitoutunut ja motivoitunut henkilökunta. Teatterin olemassaolo on monesti ollut liipasimella eikä työrauhaa ole näille taitaville taiteilijoille liiemmin suotu. Mutta tomerat ja periksiantamattomat, upeat ihmiset ovat näyttäneet, etteivät lannistu vastoinkäymisistä. Täytyy toivoa, että nämä mainiot teatterintekijät jaksavat jatkaa vielä kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti