Torstai oli toivoa täynnä

Viime torstai oli poikkeuksellinen päivä monella tapaa. Monta kertaa piti kiitellä työkavereiden joustavuutta.

Torstaisinhan minulla on yleensä aina iltavuoro, mutta nyt oli torstai-illalle sukeutunut muuta menoa, joten sain vaihdettua iltavuoron tiistaiksi. Aamuvuorostakin liukenin vähän pidennetylle ruokatunnille, mutta siihen oli oikein hyvä syy.

Abiturientit lopettivat koulun penkkien kuluttamisen, viettivät penkinpainajaisia ja ajelivat penkkariajelua karkkeja heitellen. Koska kuorma-auton lavalle kiipesi myöskin Kotosen kuopus, täti varustautui kadun varteen hyvissä ajoin ennen puolta päivää kamera kaulassa killuen. Sinnikäs odotus sai arvoisensa päätöksen, kun ensin alkoi kuulua mahdoton älämölö ja sitten jo näkyikin autoletka ja joka auton kyydissä lavallinen mielikuvituksellisiin asuihin pukeutuneita tulevaisuuden toivoja.

Ensin tuli kolme kuorma-autoa lastinaan lyseon lukion abiturientteja ja niiden perässä taiteelliset taikkarilaiset kahdella lavalla. Taikkarilaiset lauloivat ja lausuivat rytmikkäästi iskulauseitaan. Sain osakseni kunnon karkkisateet, liekö syynä ollut kamerani vai se, että melko moni abi taisi tunnistaa meikäläisen. Otin ajelijoista lähikuviakin, mutta en niitä tässä julkaise, koska keneltäkään en ole erikseen lupaa kysynyt.

Siellä se auton lavalla hymyili aurinkoisena meidänkin Hermione. Tylypahkalaisia olikin taikkarilaisissa useampia, samoin Muumilaakson väki oli hyvin edustettuna.

Töissä tarkistin karkkisaaliini... namusia oli reilusti, miltei pipollinen. Niistä riitti työkavereillekin.

Työpäivän jälkeen työkaverin kanssa kipaisimme välipalalle Sokoksen Pressoon.

Oli tarpeen tankata, sillä illaksi oli sitä ohjelmaa, jonka takia en voinut olla töissä. Ostin työkaverille joululahjaksi Hopealusikat koruiksi -kurssin Taito Shopilta ja menin itse mukaan. Oli taas vaikeaa päättää, mitä sitä oikein tekisikään... Käytin suhteettoman paljon aikaa yhden lusikanmokoman kanssa. Siitä olisi tullut kaunis sormus, jos olisi tullut... Se ei kurja ketku suostunut antautumaan, vaikka monet kerrat sitä kuumensin ja yritin nakutella uuteen muotoon. Lopuksi turhautuneena yritin sitä pihdeilläkin kesyttää, mutta pakko oli myöntää että lusikka päihitti tädin 1 - 0.

Välillä taas kahviteltiin ja ihasteltiin upeita astelmia myyntitilassa.

Mitään valmsta en kahden ja puolen tunnin aikana saanut aikaiseksi. Mutta hällä väliä. Kurssi jatkuu tulevana torstaina ja mennyt viikko on ollut puuduttavan uuvuttava ja voimia vievä. Siksi en kyllä viitsi yhden kurssi-illan tuotoksista hirveästi huolta kantaa. Voihan sitä vain nauttia hyvästä seurasta ja käsillä tekemisestä. Ei sillä lopputuloksella aina niin suurta väliä olekaan.