Ruusukakkukokeilu

Että sitä ihminen voikin olla houkutuksille altis! Ihan tällainen itseään kutakuinkin tolkun ihmisenä pitävä tätikin voi mennä halpaan, kun oikein mainosmiehet parastaan pistävät.

Vaikka jos totta puhutaan, ei ne kyllä tuota uutta ruusun mallista kakkuvuokaa meille väkisin kassalle kantaneet ja pakottaneet ostamaan. Ihan vaan satuin Lidlin mainoslehdykkäisessä kuvan vuoasta näkemään ja sen älyttömän halpa hinta synnytti välittömästi harhaisen todellisen tarpeen uudesta leivontavälineestä. Ihan vallan vasten piti kauppaan mennä sitä hakemaan.

Kun on kerran uusi vuoka, niin onhan sitä testattava! Viime kesän kakkuteemaisesta Kotivinkistä nappasin ohjeen, jonka ajattelin suurin piirtein sopivaksi näin ystävänpäivän teemaankin, tulihan vaaleaan kakkuun räväkän punainen tiikeriraidoitus.

200 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria

Huoneenlämpöiset voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Munat lisätään yksi kerrallaan hyvin vatkaten, Kuivat aineet sekoitetaan ensin keskenään ja sitten lisätään taikinaan varovaisesti.

Yksi kolmasosa taikinasta otetaan erilleen ja siihen sekoitetaan punaista elintarvikeväriä.

Kun taikinat olivat valmiit ja oli aika kipata ne vuorotellan vuokaan, huomasin ettei homma toiminut kuten Strömsössä. Tyhmempikin näki, että taikinaa ei ollut ollenkaan tarpeeksi...

Mikäs nyt neuvoksi? Voitelisinko pienemmän vuoan, jolloin koko homman alkuperäinen juju kuivuisi kokoon? Tekisinkö taikinaa lisää toisen mokoman?

Ääh, meni syteen tai saveen, niin alkuperäinen suunnitelma sai nyt kelvata!

Taikinat vuorotellen vuokaan ja vähän veitsellä tökkimistä sinne tänne.  Sitten koekakku uuniin 175 asteeseen 50 minuutiksi. Paitsi 40 minuuttia riitti. Siinä vaiheessa jo kakku näytti vähän liiankin kypsältä.

15 minuutin jäähdytyksen jälkeen seurasi jännittävä vaihe eli kakun kumoaminen. Eikä hyvältä näytä!

Onneksi sokerikuorrutus pelastaa pahemmastakin pulasta!

Jos kakku olisi täyskorkea, viipaleet olisivat suunnattoman suuria. Nyt viipaleet ovat kohtuullisempia syötäviä, mutta kakun ulkonäkö ei ole paras mahdollinen. Vielä en heitä patakintaita tiskiin vaan kokeilen vuokaa myöhemmin toisenlaisella reseptillä.

Aika villin näköistä punaraitatiikeriä meille ystävänpäiväherkuksi tuli tehtyä. Palanen ei näytä tiikeriltä vaan ennemminkin sarvikuonolta. Tarpeeksi en näköjään sörkkinyt erivärisiä taikinoita keskenään sekaisin, raidat ovat enemmänkin väripalkkeja. Mutta eiköhän tässäkin asiassa harjoitus tee mestarin...?