Laivareitin varrelta

Olikos minulla jotain asiaa? No, eipä mitään tärkeää. Piti vain tulla kertomaan, että kun aamulla tallustin pakkasen kourissa töihin, niin eikös vain ollutkin kesken kaiken tie poikki! Saarille rakennetun kaupungin erikoisuus tämäkin. Maantiesillat nousivat kohti taivasta ja kaikki liikenne silloilla (ja koko kaupungissa) seisahtui. Ensin väylällä puksutti eteenpäin pieni luotsivene...

... ja hetken kuluttua sulassa, mutta hyytävssä virrassa seilasi verkkaiseen tahtiin iso rahtialus.

Sen verran napakka talvikeli (-28) oli, että tuhdista pukeutumisesta huolimatta yllättävä pysähdys hyppyytti puomin takana seisoskelevia.

Laivojen päästyä väljemmille vesille, sillat laskeutuivat takaisin paikoilleen ja puomit aukesivat. Kylläpä kipitytti kiireesti kohti kirjastoa! Melkein jo varpaitakin kipristi kaksista villasukista ja huopatöppösistä huolimmatta.

Vielä hiljensin yhdessä mutkassa ottamaan kuvaa hyljätystä polkemaskoneesta. Siinä se on monta päivää pakkasen armoilla odottanut isäntäänsä.

Työpäivä meni jälleen hujauksessa. Liikaa ei meitä ole muutenkaan, mutta kun yksi on lomalla ja kaksi sairaslomalla, lopuilla riittää touhua.

Kotimatkalle päästyäni alkoi hämärä jo laskeutua maiseman ylle. Mutta koska puut ovat olleet monta päivää hämmentävän hyvän näköisiä, nyt vihdoin sain napsituksi niistä muutaman kuvan. Kännykällä kuvasin niin kauan kunnes se hyytyi kylmässä...

 

Minä niin tykkään näistä maisemista! Mutta en kyllä pahastuisi siitäkään, jos pakkanen hieman hellittäisi...