Kerrankin aikaa

On tullut ohjelmoitua menneet lomat reissujen merkeissä sen verran tiiviisti, että varsinainen huilailu on jäänyt vähiin. Mutta kuinkas ollakaan, tämä tällä erää menossa oleva joululoma on vietetty ihanasti kotosalla. Että on ollut aikaa kaikenlaiseen oleiluun. On pelattu lautapelejä, väritelty aikuisten värityskirjoja, syöty ja juotu ja vähän ulkoiltukin. Alennusmyyntejäkin on ehditty kiertää.

Kauppojen vaatevalikoimissa ei ole vastaan kävellyt mieleisiä vaatteita aikoihin, tai jos joku tekstiili on näyttänyt hyvältä, sillä on ollut hintaa enemän kuin pienipalkkaisella on ollut varaa siihen sijoittaa. Nyt otin asiakseni  etsiä loppuunkäytettyjen ryysyjen tilalle uutta päällepuettavaa.

Löysinkin yhden topin ja kolme muuta paitaa. Vielä kun löytyisi edullisesti hyvät, siistit ja mukavat housut... Kuopukselle ostin kengät ja talvitakin sekä uuden huivin. Esikoinen tienaa itse ja shoppailee Lontoossa, joten hänelle äiti osti vain kaulaliinan. Aika epäreilua...

Kirjakaupan aletarjous oli vastustamaton. Jos kanta-asiakas osti tuotteita (mitä tahansa, oli ne alessa tai ei) 50 eurolla, sai 10 euroa alennusta. Ensin ajattelin, etten mene halpaan... saanhan yllin kyllin kirjoja töistäkin ja niitä tuleekin raahattua kotiin enemmän kuin ikinä ehdin lukea kohtuudella. Mutta kun Olga Temosen Emäntäna Olga kirja oli päätynyt alennettujen kasaan, päättäväisyyteni horjui. Ulla Svenskin upeita leivonnaisopuksia oli myös tarjolla sekä houkuttelevia käsityökirjoja... Kutsukaa kätilö -sarjan kakkososa oli kovakantisena alessa halvempi kuin pokkariversio. Ja esikoinen toivoi luettavakseen jatko-osaakin, kun sen ykkösosan olin hänelle aiemmin työntänyt...

Kirjat olivat niin halpoja, ettei tällä kasalla vielä päästy tavoitteeseen eli viiteenkymppiin. Valitettavasti Anna-Mari Westiltä oli jälleen ilmestynyt uusia kortteja ja minähän olin myyty! Tai tarkemmin ottaen minuLLE oli myyty. Niitä kortteja nimittäin! En voi niitä vastustaa, kun ovat niin vetoavia. Tässä vain törmätään taas ongelmaan. Haluaisin kortit itselleni, mutta kun ne pitäisi olla kirjoitettuna minulle eikä blankkoja. Huoh.

Ai mitäko nuo karkit ovat? Esikoinen etsiskeli joulun jälkeen joulusuklaakonvehteja kaikista kaupoista. Ei vaan oikein löytynyt. Mutta lähimmässä K-supermarketissa oli joulukarkit PUOLEEN HINTAAN, joten niitähän piti kotiuttaa tietenkin. Onneksi meidän joulumme oli ollut suklaan suhteen hyvinkin maltillinen, joten lisänameista ei tarvinnut potea suurta syyllisyyttä.

Nyt kun esikoinen matkusti takaisin maailman ääriin ja kuopuskin oli vielä maailmalla, järjestin itseni television ääreen vähän ennen kuutta. Odottelin Emmerdalen alkua. Mutta höpsis! Tänään oli lauantai eikä Emmerdalen päivä alkuunkaan. Siis käytin tilasuuden hyväkseni ja kaivoin joululahja-dvd:n pois muoveista ja matkustin karhuherran kanssa ensin Perun perukoille ja sitten Lontooseen. Oih, kylläpä oli taas niin sieluun sattuva ja hykerryttävä elokuvaelämys! Kiitos Rita!

Leffaeväinä oli Paddington-mukillinen Hans Välimäen vuosikertaglögiä ja  eilen värkkäiltyä sitruunamoussea. Vaikka marmeladivoileivät olisivat sopineet teemaan paremmin...