Meillä on mainio ystäväperhe, joille on siunaantunut kahdeksan lasta. Saimme kohta 16 vuotta sitten kunnian päästä neljännen lapsen kummiksi. Perheen mummola on täällä Savonlinnassa ja meillä on ilo tavata ystäviämme lapsineen heidän vieraillessaan mummolassa.
Perhe on juuri parhaillaan lomalla Savossa, vain toiseksi vanhin tyttölapsi oli jätetty kotiin lemmikkivahdiksi. Meidät kutsuttiin tänään Kuusniemeen kahville. Ihanaa, iso ilo!
Minä tietenkin heti miettimään, mitä veisin viemisiksi. Joskus olen vienyt sankollisen mustikoita, joskus laatikollisen mansikoita, joskus monta pakettia jäätelöä... Oman haasteensa viemiseen tuo gluteeniton ja täysin laktoositon ruokavalio,
Koska kaapistani löytyy Semperin gluteenitonta jauhoseosta, juutuin ajatukseen gluteenittomasta leivonnaisesta. Ensin ajattelin kuppikakkuja, mutta kahvikakku veti pidemmän korren. Eihän minulla tietenkään ollut jemmassa sopivaa ohjetta, mutta onneksi Google löysi vaihtoehtoja.
Päädyin testaamaan Helin gluteenitonta herkkukakkua. Halusin tehdä kerralla kaksi kakkua, että toinen jäisi kotiin maisteltavaksi. Eikä perunajauhoja ollutkaan tarpeeksi! Piti siis soveltaa.
Eli tein näin:
6 kpl kananmunia
6 dl sokeria (hirveä määrä, mutta en uskaltanut vähentää)
4 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
5 dl perunajauhoja
3, 5 dl gluteenitonta jauhoseosta
400 g laktoositonta voita sulatettuna
Voitelin kaksi suurehkoa rengasvuokaa ja jauhotin ne gluteenittomalla jauhoseoksella. Jauhottaminen oli hankalaa, sillä jauho takertui hankalasti vuoan reunoille. Gluteeniton korppujauho tai vaikka kookoshiutaleet olisivat toimineet varmasti paremmin.
Vatkasin munat ja sokerin kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoitin kuivat aineet ensin keskenään ja lisäsin ne siivilän läpi taikinaan. Lopuksi lisäsin sulan rasvan.
Kaadoin taikinan rengasvuokiin. Vuoat näyttivät melko vajailta. Taikina kuitenkin kohosi uunissa todella hyvin, joten vuokaan on hyvä jättää tilaa.
Kakut paistetaan 175 asteessa noin 45 minuuttia.
Annetaan kakkujen levätä hetki ennen kumoamista.
En tiedä, lepäsivätkö tekeleet liian kauan vai liian vähän, mutta kakkujen kaunis pinta tarttui osittain vuokaan kiinni.
Vasemman puoleinen kylään ja toinen kotiin. Mietin, että voiko tuollaista räpellöstä edes viedä tuliaiseksi. Lopulta päätin, että kyllä. Maku kai se on tärkein.
Tosin maustahan en vielä tiennyt mitään... enhän ollut testannut reseptiä koskaan ennen ja piti omasta päästä soveltaakin.
Lopputulos oli muhevan makoisa, kupsakka ja murea, pehmeäkin. Ehkä aavistuksen liian makea. Kuin olisi imelää pumpulia syönyt. Ei huono.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti