Kukkahöperön paratiisi

Kotikaupungin laitamilla toimii Tolvanniemen puutarha, josta on kantautunut korviini pelkkää hyvää. Kun viime viikolla yksi Facebook-kaverini hehkutti paikkaa, iski hillitön hinku päästä itsekin käymään paikan päällä. Setä Kotonen oli reissussa, joten huhuilin Facebookissa shoppailuseuraa. Ei kuulunut mitään eikä tuntunut kiinnostavan ketään... paitsi uuden työviikon tullen töistä löytyi autoileva ja kesäkukista haaveileva ihminen. Eilen sovimme, että täsmäisku kukkaparatiisiin tehtäisiin tänään.

Niinpä työpäivän jälkeen lastauduimme autoon ja ajelimme Tolvanniemeen. Mikä runsauden pula meitä siellä odottikaan! Monta kasvihuonetta täynnä toinen toistaan hienompia ja terhakampia taimia ja muhkeita kukka-amppeleita ja houkuttelevia istutuksia. Kävelimme ja katselimme aivan hämmästyksestä ällistyneinä. Valinnanvaikeutta pukkasi...

Päätimme katsella kaikki kasvihuoneet läpi ensin ja vasta sitten päättäisimme, mitä hankkisimme. Piti kaikki kasvihuoneet tutkia tarkasti ainakin kahteen kertaan. Ihan liikaa houkutuksia! Katsokaa nyt itsekin!

Etukäteen olin suunnitellut ostavani yrttejä sekä pari hyötykasvin tainta uuteen kasvihuoneeseeni. En ole ikinä milloinkaan aikaisemmin ostanut yhtä terhakoita ja hienoja yrttitaimia. Ostin persiljan, basilikan, oreganon ja curryn sekä paprikan ja chilin.

Yrtit ehdin istuttaa ruukkuihin jo tänä iltana, mutta paprika ja chili joutuvat odottamaan huomiseen, että ehdin kaivella pihasta salaojituskiviä altaan pohjalle.

Kukkaosastolla olikin vaikeampaa tehdä valintaa. Enkä enää muista, minkä niminen kukka oli toinen amppelikasvini, mutta toinen oli keijunmekko. Lisäksi ostin muutaman inkaliljan, jolla on jo kaunis nimikin ja josta oli tarjolla mahtavan värinen vaihtoehto. Puutarhuri oli tosi reilu ja saimme molemmat kaupanpäällisiksi vielä orvokki-istutukset. Auton takakontissa oli tiivis tunnelma...

Sunnuntai-iltana jo sain ruukkuihin aikaisemmat kukkaostokseni. En ole ehtinyt niitäkään vielä esitellä, joten tässä vähän esimakua..

Eiköhän näihin kasvatustunnelmiin tässä kesän aikana palata vielä kerran jos toisenkin... ainakin, jos kasvilapseni suostuvat pysyttelemään hengissä.

Kyllä kevät on sitten mukavaa!