Pieni ja hento ote

Eilen kerroin, että pikkuriikkiset neilikan alut kaipaisivat koulimista. Tänään kävin tuumasta toimeen ja hoidin homman. Taimet olivat niin hentoja, että omat sormeni ja käteni tuntuivat jättiläisen jäseniltä neilikan alkuja siirrellessäni. Turvepurkit eivät riittäneet, niin paljon oli kesän kukkaloistoon alkuja itänyt. Niinpä kolusin roskista ja löysin sieltä pari jugurttipurkkia ja muutamia pahvisia minimuffinssivuokia, joista oli jo sisältö syöty.

Osa taimista näytti siirron jälkeen niin stressaantuneelta ja pötkötti pitkin pituuttaan mulloksella, että saapa nähdä onko niistä eläjiksi. Muutenkin nämä neilikan alut näyttävät kovin olemattomilta topakoihin tomaatin taimiin verrattuna.

Taimia kuvatessani ihastelin vielä syntymäpäiväkukkiani ja eritoten ihmeellistä ruusuani. On se hieno!

Kotosen setä ahkeroi alakerrassa saunan ja pesuhuoneen remontin viimeistelyn kimpussa. Kunhan ensi viikolla sähkö- ja putkimiehet käyvät hoitamassa hommansa, meillä päästään testaamaan kutkulleen korjattua pesutilaa.

Minä ja kuopus lastasimme pihan haravointijätteet ja leikatut vattupuskat sekä muita oksia peräkärryn kyytiin. Vielä ajelimme Luotojärvelle saunomaan ja samalla veimme roskat sinne maatumaan. Mökkisaunaa lämmitellessä haravoin äidin kanssa tantereita sielläkin. Kaksi viikkoa sitten mökillä oli vielä täysi talvi ja järvessä niin paksu jää, että jäätä myöten voi huoletta liikkua. Nyt vesi välkehti vapaana ja houkuttelevana.

Ensin herkuttelimme makkaroilla ja sitten kiipesimme lauteille. Järven vesi oli todellakin niin houkuttelevaa, että koko naissakki (äitini, kuopus ja minä) heitti talviturkin menemään yhteistuumin. Kuopuksen kanssa keksimme uintireissun jälkeen, että olisihan moinen urotyö pitänyt ikuistaa filmillekin. Joten meidän oli siis mentävä uudelleenkin uimaan, että saimme kuvat otettua.

Hyisessä vedessä uimisen jälkeen oli erittäin virkistynyt olo. Ehkä tässä vähitellen alkaa ymmärtää avantouimareita!