Hartsin hurmaa Taidon päivänä

Miltei viikko sitten tulin haastetuksi Facebookissa haasteeseen, jossa viikon ajan pitää kertoa päivän tapahtumista niin, että kaikki postauksen sanat alkavat viikonpäivän alkukirjaimella. Hauskaa ja haasteellista! Tänään, tiistaina, kerroin päivästäni näin:

Taas tänäänkin tallustin tavanomaisesti töihin touhuamaan. Työajan tähteestä tiristin tunnin tärkeään tarkoitukseen. Tohkeissani touhusin Taitoon tekemään taidetta (=tuherruksia) työpajassa. Tosi terapeuttista, tarpeellista. (Tänään Taitot tarjoavat täytekakkua tuttavilleen, tästä tuumivat Taiton tädit tehdä teemapäivän)
Tuolta tultuani täysin tavalliset tapani torpaten tongin taskuistani taalareita, tepastelin tavistallaajien tusinataksiin. Tarpeellista tämäkin toiminta, tähtäimessä täysikäisen tuskainen tehtävä. Tietsikalla tutkailin tarjokkaita, tein testejä: tuki tuolle tai tuolle? Toivottomalta tuntui. Tietenkin tein tuomion, täytin tyhjän tiketin.
Tämän tehtyäni, taivaan tippoja tihkuessa, tallasin tomerasti tikuttaen tietä takaisin tuville, tanhuville telkkaria töllöttämään, teetä tankkaamaan, toista tiskirättiä tekemään.
Tyytyväisenä totesin, täydellinen toimen tiistai!

Mitä se sitten suomeksi sanottuna on? No, minäpä kerron!

Tällä viikolla vietetään Taidon ja käsityön viikkoa ja Savonlinnan Taito Shopissa oli työpaja koko päivän. Paikallisen HerkkuPekka-konditorian edustaja koristeli täytekakkuja pitsiteemalla ja samaan teemaan oli mahdollista tehdä itselleen hartsikoru tai opetella uusi virkkaustekniikka. Koska hartsikorut ja kakkujen koristelu kiinnostivat, otin varaslähdön töistä ja kiirehdin puolijuoksua Taito Shopille. Mukaan olin haalinut kotoa kirpputoripitsejä, helmiä ja niitä lusikkakorukurssilla työstämisen alkuun päässeitä lusikan pesiä.

Kakut olivat kauniita, mutta puhtaan valkoisina omaan makuuni vähän pliisuja. Eikä ne koristeetkaan loppujen lopuksi kovin kummoisia olleet. En kehdannut kuvata... Vaikka tuskin kakkutaiteilija olisi siitä pahastunut.

Mutta pajapäivän työpöydän äärellä haltioiduin! Niin paljon mahdollisuuksia! Olin suunnitellut tekeväni valmiiksi yhden lusikkapesän, mutta nälkä kasvoi syödessä. Ensin olin ihan hukassa koristelujen kanssa, mutta kun vauhtiin pääsin, täytin somisteilla ja hartsiliemellä kolme lusikkapesää. Hauska tekniikka, jolla saa nopeasti valmista. Mutta millilleen ei koristeet suostuneet asettumaan, mutta sen ei pidä antaa haitata. Kuvissa hartsi on vielä löysää eikä koruja saanut yhtään liikutella, joten kuvat eivät kerro koko totuutta.

Haen kovettuneet korut kotiin vasta loppuviikolla ja toivon sitten saavani ne kokonaan valmiiksi ja ehkä jopa parempia kuvia niistä.

Tänään on myös vihoviimeinen ennakkoäänestyspäivä. Vielä ehtisi kansalaisvelvollisuutensa täyttämään varsinaisena vaalipäivänä eli sunnuntaina, mutta silloin äänestäminen tuntuu turhan jäykältä, juhlavalta ja viralliselta. Äänestän mieluummin ennakkoon marketin hulinassa muun puuhailun lomassa.

Ennakkoäänestyspaikat tässä kaupungissa ovat jalankulkijalle melkoisen tallustelumatkan päässä. Taito Shopilta kiirehdinkin linja-autopysäkille tsekkaamaan aikataulut. Koska bussi oli tulossa ihan tuossa tuokiossa, ajattelin että se oli kohtalo ja minun olikin tarkoitus käyttää joukkoliikennettä hyväkseni päästäkseni kaupungin itäreunalle Prisman äänestyskoppiin. Kun nyt matkustin kotikaupungin linja-autolla ensi kertaa vuosiin, huomasin, että täällä ollaan busseissa ihan yhtä kohteliaita kuin Jyväskylässäkin. Kun astuin auton keskiovesta ulos ja kiittelin kyydistä, kuski ennätti huikata "ole hyvä" ennen minun kiitostani.

Äänestyspaikalla oli viime hetken jonotusta havaittavissa, mutta onneksi homma kuitenkin joutui oikein jouhevasti eikä aikaakaan, kun olin jo kiirehtimässä kohti kotia keväisen sateen ropistessa niskaani. Pistelin rivakasti töppöstä toisen eteen, että varmasti ehtisin kotisohvalle seuraamaan Emmerdalen kiemuroita. Kuuma tee ja kotitekoinen muffinssi maistuivat päivän päätteeksi oikein makoisalta.