Ei oo todellista!

Omaa vanhenemista ei tajua eikä ymmärrä. Kotosen täti täyttää tänään 48 vuotta. Se on aikamoinen aikamatka 1960-luvun lopulta tähän päivään. Silti sitä luulee yhä olevansa nuori ja muistelee kouluaikojakin kuin eilistä päivää... ja hämmästelee sitä, että ne ihmiset, jotka olivat pieniä taaperoita, kun täti aloitteli loputonta työurakkaansa nuorena ja nättinä, tulevat nykyään tädin työpaikalle itse isinä ja äiteinä omien taaperoidensa kanssa. Eikä tätikään enää ole nuori, on vain nätti, hah.

Tässä iässä sitä mielellään ohittaisi nämä vanhenemisen virstanpylväät salavihkaa ja hipihiljaa. Mutta kun ystävät sitten kuitenkin noteeraavat merkkipäivän ja onnittelevat, se tuntuu kutkuttavan mukavalta. Jo perjantaina raportoin siihen mennessä saapuneista muistamisista, mutta tänään homma ihan levisi käsiin. Lahjuksia ja onnitteluja sateli postitse, netissä, tekstiviesteinä ja reaalimaailmassa myös.

Eilen illalla tädin vanhemmat tulivat meille auttamaan kohtuuttoman kakkupaljouden tuhoamisessa. Onneksi myös serkkuni miehensä kanssa ilmoittautui vapaaehtoiseksi kakkumaistelijaksi ja heitä pyysin tuomaan kakkukesteille myös kummitätini, joka on serkkuni äiti. Vanhemmilta sain ylläripyllärilahjuksen, eli Lippupisteen lahjakortin sekä hennon vaalean ruukkukrysanteemin. Lahjakortin käyttö täytyy harkita tarkoin... On tulossa monia houkuttelevia konsertteja, valinnanvaikeus on ylitarjonnassa.

Serkku toi erikoisia vanhan roosan värisiä ruusuja, jotka jakoivat mielipiteitä. Toisten mielestä ne olivat omituisia, minun ja serkun mielestä ne olivat erikoisuudessaan kiehtovan kauniita.

Edellisessä kuvassa näkyy jo työkaverilta saatu yltiökaunis ja huumaavan tuoksuva kevätkimppu. Aivan ihana, vai mitä?

Päivän suurimman yllätyksen tarjosi Mikä-Mikä-Maan Kirjastokuningatar laittamalla ylimmän hovimarsalkan asialle toimittamaan syntymäpäivälähetystä Kotosen vanhenevalle tädille. Melkein leuka loksahti polviin, kun asia valkeni työpaikan asiakaspalvelupisteessä. Edellisenä päivänä posti-Paten laatikkoon kiikuttama kortti jo oli mieleinen yllätys, mutta tämä henkilökohtainen tervehdyskäynti sai tädin suloisesti häpsingilleen.

Työpäivän tehtyäni kiiruhdin kotikoloon tutkimaan salaperäistä lähetystä. Ensin pussista paljastui pikkuinen kukkapaketti, josta löytyi soma neilikka-asetelma, josta vasta tarkemmalla tarkastelulla tajusin, että siellähän oli joukon keskellä upea orkidean kukkakin! Asetelmaa ihastelin samalla, kun herkuttelin kuopuksen leipomalla mainiolla pitsalla.

Ja sitten vielä kaikki kukat yhteiskuvassa:

Ovat ne kauniita mokomat! <3

Syötyäni kupuni killalleen kävin tutkimaan Kirjastokuningattaren salaperäisen paketin sisältöä. Hauska ajatus, sillä paketti oli sidottu kengännauhalla. Puuttuukohan nauha nyt Kirjastokuningattaren sirosta maihinnousukengästä, talvikengästä vai tennarista? Vai joutuiko hovimarsalkka luopumaan nauhakengistään Kotosen tädin paketin sitomisen vuoksi?

Kengännauhan alta käärin paketin päältä valkean puotipaperin, jonka alta paljastui hopeinen folio, jonka alta löytyi elmukelmukääre, jonka alla oli kaunis auringonkukkaservetti, jonka alla oli...

talouspaperi, jonka sisältä löytyi...

painava Lontoon kaksikerrosbussi veikeänä peltipurkkina ja sen sisältönä oli...

aarrearkullinen irtokarkkeja!!! Tämä oli niin hupaisaa, etten voinut olla ihan ääneen hykertelemättä. Varsinkin kun nuo punamustat pääkallot ovat aivan hirmuisen hyviä!

Kirjastokuningattaren lähetyksestä löytyi siis nautittavaa silmille ja makunystyröille.

Työpaikalla samassa työhuoneessa töitä puurtava työkaveri pääsi vanhenemissalaisuudestani selville päivän aikana, kun kukkanyssäkkää alkoi kertyä työpöydän kulmalle. Eikös tämä mahtava mimmi sitten ruokatunnillaan kipaissutkin kaupassa ja toi tälle työkaverille makeat onnentoivotukset vappua enteilevässä kääreessä.

Täti on nyt saanut lahjaksi niin paljon makeaa, että kyllä kelpaa herkkuhermoa kutittaa! Ihan hirmuisen ihmeissäni  ja kiitollinen olen kaikista muistamisista. Minulla on niin huomaavaisia ja kilttejä ihmisiä ympärilläni, KIITOS!

Kotona vielä odotti iso yllätys. Kun aikoja sitten palailin Taito Shopin lusikkakurssilta, loihen lausumaan, että olisipa mainiota saada joskus lahjaksi sellainen monitoimityökalu, jota kurssilla käytimme. Siis sellainen pikkuruinen vekotin, jolla voi porata, hioa, leikata, kiillottaa, ja kaivertaa. Eikös vain setä ollutkin sellaisen tädilleen hankkinut!

Ooh, ihan mahtavaa! Nyt kun vain olisi pian aikaa käydä uutta työkalua testaamaan! Ja ensinnä opettelemaan... ohjekirjassa on kyllä kökkö suomennos ja ristiriitaiset ohjeet. Miltei ensimmäiseksi manuaalissa todetaan, että "Sähkötyökalu on tarkoitettu hiomakoneeksi." Pari lausetta eteenpäin ja ohje opastaa "Sähkötyökalulla ei suositella suoritettavan sellaisia toimintoja kuin hiominen, teräsharjaus..." What? Hiomakone, jolla ei suositella hiomista?

Ohjeessa sanotaan myös "Tätä tuotetta ei ole tarkoitettu käytettäväksi hammasporana eikä ihmisten tai eläinten hoitotuotteena." Yhyy ja nyyh, minä kun jo sieluni silmin näin itseni kulmakunnan sivutoimisena hammaslääkärinä... No en! En edes vielä jaksanut perehtyä alusta loppuun ja ajatuksella ohjekirjan kiemuroihin. Mutta pitänee kaikki itsestään selvät pelottelulausekkeet opiskella ennen kuin pääsen työkaluni kanssa tosi toimiin. Mutta jeeeeeee, olen yhtä askarteluvermettä lähempänä koruväkrääjän unelmapuuhailua! Sateista vapaapäivää odotellessa...

Maljakkoon keräämäni mustikanvarvut ovat muuten myös syntymäpäiväni kunniaksi käyneet kukkimaan. Harmittaa vaan, että hyvät kukat menevät hukkaan, sillä näistä ei ikinä kehity meheviä mustikan marjoja. Pitipä mennä hyvät varvut metsästä maljakkoon poimimaan!