Musta lammas ja vaalileipää

No niin. Eilen jo hehkutin, kuinka elämyksellinen pitkä viikonloppu meillä äidin kanssa oli Jyväskylässä. Lisää hehkutusta luvassa tässä jutussa.

Perjantaiaamuna lähdimme tallustelemaan pitkin katuja kohti keskustaa. Sää oli suosiollinen, sillä aurinko pikkuisen pilkisteli eikä sateesta ollut tietoakaan. Tuima viima tosin puhkui ja pöllytti katuhiekkaa, mutta pikkuasioiden ei pidä antaa haitata.

Kuten eilen jo kerroin, poikkesimme ensimmäiseksi korttiostoksille kortteilijoiden unelmakauppaan eli Harjun paperiin. Eilen raportoin jo postitetuista korteista, tässä loput:

Reipas kävely raikkaassa kevätsäässä sai matkantekijöillä nesteet liikkeelle ja piti pohtia, missä tähän vaivaan olisi kätevimmin löydettävissä helpotusta. Onneksi Jyväskylän kirjasto oli ihan kulman takana. Kirjastot ovat muutenkin mainioita paikkoja, mutta myös vessat ovat niissä poikkeuksetta siistejä ja kunnollisia. Monesti ne ovat käytössä aivan maksutta, mutta Jyväskylässä ovi avautui 20 sentin kolikolla. Hyvinkin kohtuullinen korvaus hädän hetkellä.

Kirjastossa oli heti ala-aulassa mainio nuorten taiteentekijöiden näyttely. Upeita töitä! Yhden nuoren taiteilijan työt sykähdyttivät erityisesti ja esikoinen arvannee syyn...

Kirjaston kahviossa oli hyvät ruoan tuoksut ja harkitsimme palaavamme sinne syömään myöhemmin. Hotellin tuhti aamupala painoi vielä vatsalaukuissa, joten heti ei ollut nälkä. Samalla ajattelimme tehdä kierroksen kirjaston tiloissa, sillä kirjastotäti on kirjastotäti lomallakin. No - lopulta emme ikinä ennättäneetkään kirjastoon takaisin. Onneksi edes "tiedon portaista" tuli napattua kuva.

Lopulta pääsimme perille varsinaiseen päivän tutustumiskohteeseen eli Toivolan vanhalle pihalle. Siellä meitä kiinnosti erityisesti Väinölän Luomutilan koju, sillä Hommantouhua-blogin puutarhuli on entinen työkaverini, joka on yksi parhaista tuntemistani asiakaspalvelijoista. Hän maamiehensä kanssa tekee mm. taidetta koivunrisuista, joita mm. vanhempani heille keräävät.

Pääsiäispihalla oli paljon nähtävää ja ihasteltavaa. Miljöö on upea keskellä kaupunkia ja yrittäjät ovat luoneet pihasta tunnelmallisen ja vetoavan. Mahtava paikka! Pihalla majailevat myös Toivolan vanhan pihan lampaat, tällä hetkellä vajaan vuoden ikäiset neitokaiset. Olivatpa sympaattisia määkijöitä!

Siinä vaiheessa kun avasin Lankakauppa TitiTyyn oven, tiesin olevani tekemässä virhettä. Oi mikä käsityöharrastajan aarreaitta!

Kotona on korit ja kaapit lankanyssäköitä pullollaan, joten yhtään mitään en tarvitsisi. Vaan olisi siellä ollut lankoja vaikka minkälaisiin projekteihin.

Lopulta sorruin ostamaan herkullisen värisiä bambulankoja ekologisiin tiskirätteihin. Myös uusia neulepuikkoja himoitsin, mutta onneksi järki voitti. Vaikka kuinka hienoja ovat nuo uudet koivuiset tai bambuiset tai jopa hiilikuituiset työvälineet, entiset metalliseni toimivat oikein hyvin. Vaan näyttää neulomisesta ja virkkaamisestakin olevan tulossa välineurheilua. Hurjasti on houkutuksia heikolle luonteelle.

Langat eivät olleet ainoat ostokseni Toivolan vanhalta pihalta, vaan ostin myös postikortteja (kuvissa jo eilen) sekä kauan harkitsemani avainkaulanauhan töihin.

Yhden pienen huoneen pienestä korista löytyi houkuttelevia pieniä korun osasia, joita ostin ajatellen keskeneräisiä lusikkakorujani. Katsotaan myöhemmin, yhdistyvätkö nämä pienet ihanuudet vanhoihin lusikoihin.

Pihan makasiinessa oli monenmoista houkusta myynnissä, mutta onnistuimme välttämään melkein kaikki kiusaukset olemalla harkitsevaisia ja tiukkoja. Mutta sitten löytyi vallan hauskoja käsintehtyjä suklaalevyjä. Näitä ostimme tuliaisiksi.

Tyytyväisenä kaikesta näkemästämme ja kokemastamme poistuimme pihan portista. Mutta vielä portilla meitä odotti yllätys. Vänkä polkupyörä etukoreineen oli tullessamme tyhjä,

mutta kun lähdimme, pyörän kori oli täynnä paperipusseja, joita ystävälliset nuoret naiset jakoivat markkinavieraille. Kas - pussillinen vaalisämpylöitä. Tokihan leipä kelpasi meille. Pussissa oli kolme maukasta jyväsämpylää, mutta ääntäni ei ehdokas saa. Ollaan eri vaalipiirissä ja muutenkin olen epäpoliittista vaalikarjaa. Äänestän kyllä, mutta en koskaan puoluetta vaan aina henkilöä. Mutta ei siitä tämän enempää. Jyväskylän reissusta sen sijaan riittää pureskeltavaa vielä muutamaankin postaukseen.