lauantai 15. marraskuuta 2014
Voi voi, voitaikina
Sattuneesta syystä meillä on jääkaapissa runsain määrin maitorahkaa. Kiitos esikoiselle! Mustikkarahkaa on syöty jo useampaan otteeseen ja purkkeja on annettu eteenpäinkin. Setä ei syö rahkaleivonnaisia, joten niiden leipominen olisi ajanhukkaa...
Mutta jostain muistojen kiemuroista palautui mieleen, että helmikuussa kummitytön syntymäpäivillä söimme maailman parasta lihapiirakkaa ja se oli tehty rahkavoitaikinakuoreen. Siitä se ajatus sitten lähti!
Lueskelin ohjeita ja yhdistelin ja sovelsin. Valion nettisivuilta löytyi helppo ohje taikinan tekemiseen. Ensin keitin Myllyn parhaan riisiä+ohraa puuroksi ja kananmunat koviksi. Koska rahkaa tosiaan on reilusti, tein kerralla kaksi piirakkaa. Toiseen ryynien lisäksi laitoin kananmunaa, lohta ja valkosipulituorejuustoa. Toisessa täytteessä on jauhelihaa, sipulia, kuivattuja suppilovahveroita, keitettyä kananmunaa ja sitä samaa valkosipulituorejuustoa.
Tekemisen meininki oli niin hirmuinen, että valokuvat unohdin ottaa! Kuopus oli auttamassa, joten kahden naisen voimin valmista syntyi sukkelaan. No, valmiit piirakat on kuvattu kyllä. Uuni oli kuuman puoleinen ja paistoaika ehkä kaikenkaikkiaan kuitenkin liian pitkä, joten "hienot" sydänkoristeet melkein kärtsähtivät.
Siirsin leivinpaperin päällä olevaa lohipiirakkaa kuvausta varten. Rasvainen vana vain jäi pöydän pintaan...
Mutta hyvältä maistui koemaistiainen, kun kynttilänvalossa sitä maistelin.
Ensi kerralla kokeilen vaikka joulutorttuja samanlaisesta taikinasta. Ei niitä kyllä meillä muut tykkää syödä, joten pitänee tehdä vain pikkuinen annos. Rahkaa kyllä riittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti