Esikoinen oppi puhumaan ennen kuin kävelemään. Sen jälkeen hän tauotta hauskuutti meitä jutuillaan. Kerran meillä oli välipalalla sitrushedelmiä (en kuollaksenikaan muista, olivatko ne satsumia, mandariineja vai klementiinejä), joissa oli kuori tiukassa ja maku happaman kitkerä. Tyttö pisteli palaset menemään, sitten kitkeryys puistatti pientä neitiä, joka tokaisi: "Olipas se sitkerä!" Siis sitkeät kuoret ja kitkerä sisus = sitkerä. Mikä ihana lapsen oivallus!
Tämä tuli tänään mieleeni, kun kuopuksen kanssa juttelimme ja hän sanoi epähuomiossa vahvan kaakaoista muffinsia katkeraksi ja heti perään ihmetteli, että onko se sana kitkerä vai katkera. Ihmekö se, että menee senat sakaisin, kun Samuli Edelmankin laulaa, että maistui katkeralta viini vieraiden.
Siitä taas tuli mieleeni, että noinkohan koskaan pääsen juomaan viiniä Wienissä, mutta mahdollisuus nauttia monta pitkää Lyypekissä lähenee päivä päivältä. Tosin minähän en tunnetusti olutta juo, joten niiden pitkien pitää sitten olla jotain muuta...
Kun nyt kerran kävin muistelemaan, niin palautuipa mieleeni sekin, kuinka yksivuotiaan esikoisen varahoitopaikan hoitotäti miehensä kanssa olivat pienen tytön lumoissa. Olivat syöneet viinimarjoja suoraan pensaasta ja aikuisista oli ollut ylen suloista, kun pieni ihminen oli pistellyt reippaasti menemään punaherukoita ja todennut vain onnellisena: "Kyllä on makusta!"
Että minä sitten tykkään tästä Suomen kielestä! Sanoilla voi pallotella ja leikitellä, muuttaa asioita toisiksi ja päinvastaisiksi muuttamalla yhtä kirjainta tai vaihtamalla parin kirjaimen paikkaa. Tai niin kuin tuo katkera... siis se vieraiden viini voi oikeasti olla katkeraa olematta silti kitkerää. Lauluntekijöinä esimerkiksi Juice ja Syrjän veljekset (mitä muuta voi oikeasti odottaa Kirsi Kunnaan (vai Kunnaksen) pojilta??) ovat loistolyyrikoita. Ja Jukka Itkosen runoilussa on myös oivaltavaa hohdokkuutta, sanaleikkejä ja leikkisanoja.
Siksipä onkin kutkuttavan veikeää, että jo pienenä sanataiteillut esikoinen aikoo opiskella Suomen kieltä ja kirjallisuutta vietettyään ensin irtiottovuotta muilla mailla. Paikka on jo plakkarissa. Kielioppiasiossa meillä on muna kanaa viisaampi. Ja se on hyvä se!
Klementiinit ovat pikkusitruksista parhaita. Ainakin tällä hetkellä. Niiden maussa on ripaus potkua, satsumat ovat liian pliisuja. Mandariineja ei taida nykyään juuri kauppojen tarjonnasta löytyä. Appelsiinit voivat olla käsittämättömän mehukkaita ja maukkaita, mutta olen kyllä onnistunut niin kuivia ja puisevia aplareita kotiin kantamaan, että jos sen olisi kaupassa arvannut, ei moisiin hutiostoksiin olisi tointanut tuhlata. Ja minipikkuisia sitruksia eli kumkvatteja maistelimme muinoin Korfulla.
Lopuksi on totuuden nimissä kerrottava, että nämä jutut eivät ole alkuunkaan sitkeriä ja tuo kuvissa esiintyvä klementiinikin oli oikein makoisa ja mehukas. Otsikko oli taas iltalehtimäiseen tapaan harhaanjohtava, mutta sen tarkoitus olikin vain herättää huomiota. Ja ihan erilainen postaus oli tänään tulossa, mutta en malttanut jättää näitä höpötyksiä unohtumaan. Onhan se sitrus- ja kirjoituspäivä huomennakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti