Naputtavan akan onnenpäivä

Kotosen tädistä tuli naputtava akka ennen kuin kauan suunniteltu projekti pääsi vauhtiin. Meillä on jo monen monta vuotta säilötty alumiinisten virvoitusjuomatölkkien nipsuja ja niitä on myös saatu sukulaisilta ja tuttavilta. Tarkoitus on ollut aloittaa nipsuvirkkaus!

Jo useampana syksynä olen suunnitellut meneväni kansalaisopiston nipsuvirkkauskurssille, mutta olen aina myöhästynyt ilmoittautumisessa ja kurssit ovat olleet täpösen täynnä ennen kuin olen edes tajunnut ilmoittautumisajan alkaneen. Tänä syksynä päätin olla ajatustakin nopeampi ja niinpä onnistuin pääsemään mukaan.

Kun iloisena kerroin kummitytölle meneväni nipsuvirkkauskurssille, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, että menen jollekin muumiamigurumikurssille. Sellaiselle, jossa virkataan Nipsuja. Hauska ajatus, varsinkin kun Nipsu on yksi muumitarinoiden lempihahmoistani.

Kaksi viikkoa sitten perjantaina kurssimme kokoontui ensimmäisen kerran. Silloin meille neuvottiin, mitä nipsuille pitää tehdä ennen kuin päästään tositoimiin. Esivalmistelut vievätkin enemmän aikaa kuin itse työ! Nipsuista pitää leikata pois ylimääräinen kieleke, jolla nipsu on ollut kiinni tölkissä. Kotona oli sivuleikkurit, mutta kurssilla kokeilin kärkileikkureita ja ne vaikuttivat näppärämmiltä.

Kielekkeen leikkaamisesta jää nipsuun terävä reuna, joka pitää nuijia pienellä pallopäävasaralla tasaiseksi, Sellaista meillä ei kotona ollut. Siis kauppaan! Tulos oli laiha.

Carlson ja K-Rauta ovat paikkakunnan rautakaupat ja olisi luullut niistä löytyvän kaikenlaisia työkaluja. Carlsonin myyjä oli hyvin ylimielinen ja vastasi tiedusteluumme, ettei niitä nykyään kysytä... mitä minä sitten juuri olin tehnyt? K-Raudasta vasara olisi löytynyt, mutta se oli lekan kokoinen ja turhan tyyriskin askartelutarkoituksiin. Tavarataloissa ei työkaluja ole eikä etsimääni löytynyt kaikenlaisen tavaran kaupoista Tokmannilta eikä Kerdistäkään. Kerdin myyjä tosin mutisi, että pitää niitä tilata. Kun myöhemmin kävin kattsomassa, että onko pallopäitä löytynyt, niitä ei vielä näkynyt. Internetin ihmeellisestä maailmasta olisi näitäkin harvinaisuuksia voinut tilata, mutta postikulut olisivat olleet enemmän kuin vasaran hinta.

Päädyin ostamaan nakutteluun Kerdistä pikkuruisen neliskanttisen työkalun ja kyllä työ silläkin hoitui. Vaan oli se yhtä näpräämistä, kun monta sataa nipsua piti leikellä ja nuijia. Puuh. Siitä vasaroimisesta tulikin tädille uusi nimitys naputtava akka. Kysyin perheeltä, ärsyttääkö metelöintini ja kuulema ärsytti. Silti antoivat kiltisti minun jatkaa paukuttamista.

Opettajan ohjeen mukaan nipsut olisi pitänyt ensin pestä ja sitten käsitellä. Tein kuitenkin muokkaukset ensin ja sitten pistin nipsut kylpyyn niin kuumaan Fairy-veteen kuin mihin juuri ja juuri kärsin käteni laittaa. Tulipas niistä puhtaita ja kiiltäviä! Kylvyn jälkeen saivat jäädä yöksi pyyhkeen päälle kuivattelemaan.

Kun nipsut olivat valmiita, ne piti vielä lajitella. Enpä ennen ollut tullut ajatelleeksikaan, että niitäkin on erilaisia! Mutta niinpä vain nopin erilleen kolmenlaisia hopeisia nipsuja, kultaisia nipsuja ja värillisiä myös.

Eilen pääsin vihdoin siihen puuhaan, johon kaikki tuskastuttavan moninaiset esivalmistelut olivat tähdänneet eli itse asiaan! Malleja ja tekniikoita on mielettömiä määriä. Mutta joku piti valita ja päädyin kokeilemaan kukkalaukkua. Siihen virkattiin ensin kukkia...

... jotka sitten virkattiin yhteen. Näin syntyneen kukan ympärille virkattiin kiinteitä silmukoita ja pylväitä. Reunaan tuli vielä pari kerrosta nipsuja. Nyt minulla on molemmat puolet virkattuna,

Alimmassa kuvassa on nähtävissä kappaleen nurja puoli. En vielä ole liittänyt osasia toisiinsa, sillä halusin kurssin viimeisellä tunnilla opetella vielä toisen tekniikan. Sillä tulee aivan toisenlaista jälkeä.

Tuo tekniikka on sellainen, että se tehdään nurjalta puolelta ja käännetään valmiina toisin päin. Molemmat työni ovat vielä vailla sulkemissysteemiä. Ehkäpä teen niistä nipsulaukkuja. Se niin sopisi teemaan!

Ennen tämän päivän kurssin alkua pistäydyin kirpparilla. Siellä olisi ollut myynnissä valmis nipsukassi ja hintaa kassilla oli 15 €. Olisin pitänyt kassia kalliina, ellen nyt tietäisi kuinka työlästä nipsujen käsittely on. En kuitenkaan halunnut ostaa kassia, kuvasin vain sitä muistin tueksi, että voisin itse yrittää tehdä samanlaisen... joskus.

Mitäs varten tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa on korvapuusteja? No tietenkin siksi, että tänään vietetään korvapuustipäivää. Pullapäivästä ilahtuneena pinkaisin kauppaan aineksia hankkimaan. Tein tällä kertaa pikkiriikkisen puolen litran taikinan, joka tuntui ihan leikkitaikinalta. Mutta kyllä siitä ihan oikeita ja hyviä korvapuusteja syntyi!