Elämisen sietämätön keveys

Tänä aamuna oli kevyt herätä. Vapaapäivä. Vapaa päivä. Tykkään työstäni, mutta viime aikoina työpaikalla on ollut ahdistavaa. Siksi tämä päivä tuntui erityisen ihanalta. Ei tarvitse yhtään miettiä työkiemuroita eikä työpaikan ihmissuhteita. Huojentavaa.

Heräsin ihan yhtä aikaisin kuin työpäivinä, vaikka unta olisi riittänyt. Mutta eihän sitä nyt vapaapäivää nukkumalla tuhlata! (Tai kyllä joskus... mutta ei tänään!) Aamupalan jälkeen aloin naputtaa. Naputin ja naputin - ja tulosta syntyi. Aika turhauttavalta tuntui välillä, vaikka olinkin saanut sedältä Mikkelin tuliaisina uuden hienon naputusvälineen. Eli ikioman pallopään! Kylläpä sillä olikin hyvä paukutella klipsuja tasaisiksi!

Tarpeeksi naputettuani hyppäsin pyörän selkään ja karautin kirpparikierrokselle. Kympintorilla linja-autoasemalla olikin taas paljon tavaraa ja niitä ihmetellessä vierähti hyvinkin tunti. Löysin kaksi pakko ostaa -elokuvaa, vaikka toinen onkin oikeastaan musikaali. Miten minulla voikin olla vielä näkemättä West Side Story? Ja David Copperfield? No, nuo ammottavat aukot sivistyksessä tulevat pian paikatuiksi! Dvd:t maksoivat 3 € kipaleelta.

Kympin torilta kotiutin vielä paketin Raija Nokkalan kuvittamia kirjekuoria (0,50 €) ja kaksi kamalaa kassia (2 € ja 2,5 €). Tuskin olisin edes vilkaissut noita pikkulaukkuja muutama viikko sitten. Nyt niiden upeat metallihihnat oli ostettava. Toistaiseksi suunnitteluasteella oleviin klipsulaukkuhin on siis jo hihnat valmiina... Mitä noille pussukoille sitten tapahtuu? Jaa'a. Saapa nähdä...

Kuvan suuren suuri puuvillalankakerä (200 g, 4 €) löytyi linja-autoaseman uudelta kirpparilta, joka viikko sitten aloitti Iskun entisissä tiloissa. Tilaa tuolla uudella kirpparilla on, mutta toistaiseksi se oli aneemisempi kuin naapurissa oleva jo tutuksi tullut kirpputori.

Kaupungilla pyöräily raikkaassa syyssäässä oli mahtavaa, mutta vielä mukavampaa olisi ollut, jos olisin hoksannut pukea lämpimämmin. Yöllä olikin ollut ihan ravakka pakkanen ja silloilla oli kuuraa pitkälle päivään ja aamulla järven yllä leijui kiehtova ja aavemainen sumu-usva. Kamera oli mukana, että nappailisin kuvia, mutta ei sitä näköjään pyörältä malta hypätä kesken matkan. Yhden kuvan sain napattua Pelastakaa lapset -kirppiksen pihassa. Mitään ostettavaa en siltä kirppikseltä löytänyt.

Kotona meillä on edelleen tyttöjen huoneiden vaihtamisesta johtuva kaaos. Homma jumittaa, sillä saadaksemme esikoisen tavarat sisään kuopuksen entiseen huoneeseen, sieltä pitäisi saada ensin pois työpöytä ja vielä viimeiset kuopuksen tavarat. Pöytä meni kaupaksi Facebookin kirppiksellä, mutta se haetaan vasta keskiviikkona. Kuopus taas tarvitsisi uuteen huoneeseensa lisää hyllytilaa, että saisi viimeisille tavaroille järkevät paikat. Välillä tulee tunne, että oliko ollenkaan viisasta käydä tähän revohkaan! Toivottavasti tässäkin hommassa pätee vanha sanonta, että vaikka alku olisikin hankalaa (tässä tapauksessa keskikohta...) niin lopussa kiitos seisoo!

Kun setä palasi töistä, juttelin hänelle, että Citymarkerissa on kahvit tarjouksessa. Niitä pinkaisimme hakemaan. Jotenkin siinä vaan kävi niin, että viiden euron kahvit maksoivat loppujen lopuksi toista sataa... Hups. Eikä edes ostettu mitään erikoista tai kallista.

Tai no. Ostettiin uusi Roosa nauha Sini-monitoimimoppi, joka on suunniteltu erityisesti laminaatti- ja parkettilattioille. Entinen monitoimimoppi on kyllä hyvin palvellut jo toistakymmentä vuotta, mutta nyt iski uudistuksenhalu. Moppi oli K-plussakortilla tarjouksessa 22,95 €. Toinen kumma ostos oli karhulanka, joka oli kalliimpaa kuin olisin etukäteen kuvitellut, se maksoi yli 7 euroa pieni rulla. Mutta tarvitsen sitä ommellakseni valkoiseen nipsulaukkuun kiinni sen sulkemissysteemin.

Viikonlopun ja vapaapäivän kunniaksi ostin myös nipun reilun kaupan ruusuja kolmella eurolla. Yksi varsi olikin poikki, siitä sai kuopus kukkailoa omaan uuteen huoneeseensa.

Kun nyt kotona kuljeskelin kamera kädessä, sain vihdoin kuvattua jo aikaa sitten ostamani orkideankin.

Huomenna yritän vielä pelastaa terassin kukat autotalliin talviunille. Toivottavasti eivät kerenneet paleltua kokonaan, sillä halla on hönkäillyt kuolettavasti. Terassilta löytyi vielä hauska kesäinen yllätys... amppelimansikka, joka oli tuoreena jäätynyt. Kuopus söi sen ja hyvää kuulema oli.

Sedän veli ja veljenpoika käväisivät illansuussa ja tein tarjolle ruispalapitsaa Facebookista löytyneen ohjeen mukaan.Ruispalojen päälle levitettiin paseerattua tomaattia (suolaa ja pippuria), tomaattiviipaleita ja mozzarellaa ja juustoraatetta. Paistettiin 15 minuuttia 225 asteessa. Ihan hyvää, mutta olisi siihen voinut jotain lihapuoltakin upottaa.

Ilta olikin ihan leppoisaa rentoutumista. Viihdykkeenä eilen tullut Kodin kuvalehti, Maraboun suklaa, jonka joku ihana tuntematon lahjoitti minulle arpajaisissa Facebookissa ja nelosen Vain elämää.

Huomennakin on vapaapäivä. Oi onnea!