Jälkikasvu kaikkosi omille teilleen pariksi päiväksi. Esikoinen olj Mikkeliin mänijä ja kuopus matkusti mummolaan. Äiti tuli töiden jälkeen tyhjään kotiin eikä tiennyt mitä tekisi.
Vatsa kiljui evästä tuulen suojaan, mutta kuka sitä nyt yhdelle hengelle kokkaisi, kun ei aina jaksaisi kokata koko perheellekään. Päätin pinkaista pyörällä Prismaan herkkuja hakemaan. Paras ikävänkarkoitusmässy on makeaa ja imelää, mutta koska tavoitteena on mahtua vanhoihin caprihousuihin (tulee halvemmaksi kuin uusien ostaminen...), karkkeja ei voinut ajatellakaan.
Onneksi ananakset olivat tyrkkyhinnalla, samoin banaanit ja kirsikoitakin löytyi. Ilta pelastettu! (Totuuden nimissä: huominenkin pelastettu!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti