Olipa kerran lusikka...

 ... josta kuoriutui perhonen!

Olipas ihan älyttömän mukava kurssi viime maanantaina Taito Shopilla! Siellä luotiin vanhoille lusikoille uusi elämä. Tarvittiin vain rautalangan tapaista kukkalankaa, ohutta rautalankaa, akryylihelmiä, virkkuukoukku ja luovuutta.

Tässä hommassa ei ole oikeaa ja väärää tapaa tehdä vaan jokainen voi kehittää ihan omia visioitaan. Ensin väännettiin rautalangasta (tai ei se ole ihan oikeaa rautalankaa, sillä se taipui käsin muokkaamalla melko helposti lusikan varren ympärille, mutta en kyllä tullut tietämään, miksi sitä lankaa oikein pitäisi kutsua.) Siipiä voi muotoilla mieleisekseen jo tässä vaiheessa. Mutta myöhemminkään ei ole myöhäistä.

Ohueen rautalankaan pujotellaan helmiä ja sen jälkeen käynnistetään virkkauskone. Tässä on tärkeää, ettei yritäkään virkata pientä, sievää ja tasaista jälkeä, vaan mieluummin isoja silmukoita ja harvaan. Eikä haittaa, jos tulee joku kämmi, virkattu verkko antaa paljon anteeksi. Muutenkin jos verkko ei ole liian säännöllinen, se näyttää siivessä paremmalta.

Minulla tuota virkkausintoa riittää liiaksikin ja jokaisesta siiven sisään pingoitettavasta helmiverkosta tahtoo tulla turhan suuri. Ihmeen paljon verkko venyy ja sitä voi muotoilla mieleisekseen hämmästyttävästi vielä kiinnitysvaiheessa. Olisi parempi, jos verkko jäisi mahdollisimman piukeaksi.

Verkko ommellaan kiinni siipikehykseen samalla ohuella rautalangalla, jolla verkkokin on tehty. Kun verkon koko on sopiva, lanka vain katkaistaan jättämällä siihen reilusti pituutta "ompelua" varten. Sitten vain pyöritellään rautalankaa kehykseen niin, että verkko kiinnittyy siihen samalla.

Tähän perhoseen virkkasin isoihin siipiin kutakuinkin suorakaiteen muotoiset palat ja pikkusiivet on virkattu pyöreiksi. Itse tykkään tuosta pyörövirkkauksesta enemmän, sillä jälki ei ole niin teollisen näköistä.

Pitäähän perhosella tuntosarvet olla! Ne viritellään muuten valmiiseen perhoseen taas siitä paksummasta langasta, joka ei siis ole oikeaa rautalankaa. Minusta iso helmi tuntosarven päässä on veikeän näköinen ja olenkin niitä mielelläni kiinnitellyt. Nyt vain kävi niin, että pujotin vaalean ison helmen ensimmäiseen tuntosarveen ja kun sain langan kieputelluksi ja oli toisen tuntosarven aika, samanlaista vaaleaa helmeä ei purkista enää löytynytkään! Vaihdoin siis molemmat helmet tummemman punaisiksi.

Perhosparvessani on tällä hetkellä neljä yksilöä. Tämä vaaleanpunainen neitiperhonen tosin lennähtää ylihuomenna uuteen kotiin. Mutta uskon ja epäilen, ettei perhostehtailu vielä tähän  loppunut.... olen siihen niin koukussa!