torstai 29. toukokuuta 2014
Juhlavalmisteluja, osa 8: ei menny kuin Strömsössä
Harrastajakokkaajan ja -puutarhurin hommat eivät aina mene kunnolla putkeen. Viime viikon kesähelteet vaihtuivat arktiseen viileyteen ja muutamana yönä olen varmuuden vuoksi nostellut kesäkukat eteisen lämpöön. Älytön possakka! Mutta hyvä puoli sateisessa ja viileässä säässä on, ettei todellakaan tarvitse juoksennella kukalta kukalle kastelukannun kanssa aamuin illoin. Toivottavasti kukkaset vain jaksaisivat pistää parastaan lauantaina! Sen jälkeen vaikka ottaisivatkin aikalisän, niin en siitä jaksaisi murhetta kantaa.
Kasvimaapostauksessa aiemmin tällä viikolla kerroin istuttaneeni punasipulit maahan. Ne peiteltiin harsolla, etteivät linnut pääsisi istukkaita nyppimään. Kotosen setä kävi tänään sateen seassa pihapuuhissa ja kertoi, että jotkut kurjat tihutyön tekijät ovat kuitenkin käyneet tekemässä töllöntöitä ja harsoon on revitty reikiä ja sipuleita viskelty ympäriinsä. Huoh.
Kokkauskömmähdykset kuuluvat kakkuosastolle. Sain syntymäpäivälahjaksi toivomani sydämen mallisen rengasvuoan. En ole aiemmin ehtinyt sitä testaamaan, mutta päivänä muutamana (eli eilen) sain kuningasidean leipoa lakkiaisiin vuoan pakkauslaatikossa olleen ohjeen mukaan kinuskipuolukkakakun. Myttyyn meni. Taikinaa oli liian vähän ja vuoka ei täyttynyt kokonaan. Valmis sydän on ihan muotopuoli. Kaiken lisäksi paistoaika oli liian lyhyt, joten valmis kakku on nitsikas ja raaka sisältä. Huoh.
Tänään olen täyttänyt lakkiaisia varten voileipä- ja täytekakkuja. Suurkeittiösyndroomani takia meille on tulossa 50 hengelle 5 erilaista täytekakkua... Lakkakakku, suklaakakku, ylioppilaslakkikakku, mustaherukkavalkosuklaakakku ja gluteeniton kakku. Mustaherukkakakusta tein koekakun eilen, kun sain vieraaksi uuden ystäväni. Nam! Onneksi tämän leipominen onnistui, ettei tarvinnut ripustaa hanskoja naulaan! Kakun alkuperäinen ohje on Pirkka-lehdestä.
Tänään vastoinkäyminen tuli eteen lakkakakun kanssa. Kun kakkujen järjetöntä lukumäärää pähkäilin ja mietin, minkä voisi jättää tekemättä, kysyin lakitettavalta, että jos lakkakakku skipattaisiin. Lapsen toivekakut alun perin kun olivat suklaa-, mustaherukka- sekä yo-hattukakku. Itse olin intoutunut siitä hillaversiosta. Kun esikoinen kuuli, että lakkakakun sisuksiin oli tarkoitus levittää lakkahilloa, hän ei halunnut jättää sitäkään herkkua tekemättä. Joten hellämielinen äitihän tietenkin yrittää täyttää kaikki lapsensa toiveet, jos se vain suinkin on mahdollisuuksien rajoissa.
Jääkaapin alahyllyltä kaivelin esille suuren ja kallisarvoisen aarteen, eli lasipurkillisen äitini keittämää lakkahilloa. Järkytys ja pettymys oli melkoinen, kun kannen alta paljastui paksu home! Hyi!!!
Suunnitelmia ei kuitenkaan käyty muuttamaan, vaan pakastimen kätköistä kaivelin lakkapurkkeja ja sitkeän sulattamisen jälkeen keitin niistä tuoretta hillahilloa. Tosin kotona ei tietenkään tähän vuodenaikaan ollut hillosokeria. Helatorstain takia kaupat pitivät uksensa suljettuina, mutta onhan meillä tuo Siwa... Vaan ei sielläkään ollut kuin tavallista sokeria. Huoh.
Piti singahtaa toiselle puolelle kaupunkia ABC:lle. Sieltä löytyikin monenlaista vaihtoehtoa. Ja mahdottoman tungoksen verran muita ostoksilla olijoita. Huoh. Mutta hillo-ongelmaan saatiin kaikkia tyydyttävä ratkaisu!
Illan vilakassa vielä keksin tutkia aiemmin askarreltuja sokerimassakoristeita. Voihan kehvatsu! Suklaakakun koristeeksi suunnitelluista "päivänkakkaroista" oli säilytyksessä nyppiytynyt irti terälehtiä. Rakastaa, ei rakasta, rakastaa... Huoh! Onneksi osa oli vielä kokonaisia ja ehjiä. Toivottavasti kestävät ehjinä siihen saakka, että saan ne huomenissa kakun päälle!
Huonekaluja on hilattu uuteen järjestykseen, että saadaan pitopöydät aseteltua kunnialla. Olohuone näyttikin vallan veikeältä uudessa asussaan. Mutta kuvaan telläytyi mukaan vanha koivujakkara, joka oli minulla jatkojalkoina, kun miehen kanssa asettelimme kattoon vastaputsattua lampunvarjostinta. Enkä edes tajunnut jakkaraa pöydän vieressä ennen kuin valokuvasta. Huoh. Olisikohan jonkilaista väsymystä havaittavissa?
Lapsikin jo tänään totesi näkevänsä minusta, että kaksi viikkoa on tullut "raadettua". Mistä? No, kuulema hullun kiillosta silmissä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti