Otsikko on niin harhaanjohtava kuin olla voi ja silkkaa höpöhöpöä. Postaus tosin kyllä sisältää asiaa juhlavalmisteluista ja teksti on ensimmäinen osa juhlavalmistelusarjan kirjoituksista, joten siinä mielessä se pitää paikkansa. Höpöhöpöä se on, koska tuleviin lakkiaisiin on henkisesti valmistauduttu jo vähintään siitä saakka, kun esikoinen lukiotaipaleensa aloitti. Varsinkin kuluneen kevättalven aikana juhlapäivä on ollut usein ajatuksissa ja valmisteluja on tullut pohdiskelluksi kerran jos toisenkin. Nyt kuitenkin aletaan vähitellen myös toimia, siirrytään tuumasta toimeen!
Kun nelihenkiselle perheelle sattuu järjestymään sellainen lauantaipäivä, ettei kellään ole minkäänlaisia sitoumuksia suuntaan eikä toiseen, on tilaisuus pakko käyttää hyväksi. Niinpä tänään, kun sellainen harvinaisuus tuli vastaan, käänsimme jo aamulla auton keulan kohti Kuopion Ikeaa ja Matkuksen ostoskeskusta. Matkan tarkoitus oli murheen karkoituksen lisäksi hankkia naisväelle juhlakoltut ja Ikean astiaosastolta täydennystä tarjoiluastiastoon.
Sinänsä uusien kippojen ostaminen aiheuttaa ahdistusta, että pikemmin pitäisi päästä eroon aiemmin kertyneestä roinasta, eikä suinkaan enää hankkia uutta. Mutta kun tilanteet ja tarpeet muuttuvat, ihmisen on vain sopeuduttava. Facebookin kirpparilla olenkin jo myynyt ja ilmaiseksi jakanut entisiä aarteita, pitäisi vain kuvata lisää rompetta ja laittaa tarjolle, niin saisin lisää tilaa tänään hankituille ihanille uutuuksille.
Ikeassa suunnistimme suoraan myyntipuolelle emmekä tuhlanneet kallisarvoista aikaa mallihuoneiden kiertämiseen. Juhlia varten löytyi lasinen jalallinen kakkuvati kupuineen, salaattiastioita (3 isoa ja 3 pienempää), karahveja mehutarjoilua varten, iso tarjotin karjalanpiirakoita varten, iso kannunmallinen maljakko pitkille ruusuille ja lisäksi esikoisen huoneeseen hieno kannellinen metalliroskis. Kun kaapeissa tosiaan on pilvin pimein purkkia ja purnukkaa ennestäänkin, nyt selviämme juhlapäivän kattauksista. Tai no, ehkä joudun lautasia äidiltä lainaamaan...
Jo ennen vappua ostimme paikallisen Citymarketin käsittämättömän huokeasta tarjouksesta kuohuviinilaseja. Laseja sai 6 kpl 3 eurolla, joten tartuimme tarjoukseen kiireen vilkkaa. Häälahjaksi saamiamme kristallilaseja on parikymmentä, joten kun lainaamme kymmenkunta lasia lakitettavan kummitädiltä, myös tervetuliasmalja-asia on kunnossa. (Niin, kunhan lientä vielä saadaan hankituksi.)
Juhlamekkoja metsästettiin uskollisesti joka ikisestä rättikaupasta. Voi että niitä putikkeja piisasikin! Silti tuntui, että tarjolla oli vain teinimuotia tai varttuneille rouville tarkoitettuja jäykistelyasuja. Täti turhautui. Onko niin, että jos ei enää tunne itseään tarpeeksi nuoreksi pukeutumaan teinimuot(t)iin, on ostettava mustaa tai mustavalkoista. Muuta ei lukuisista kaupoista löytynyt. Vaikka kirjoitan blogia tätinä, olen silti sielultani ja mieleltäni enemmän tyttö kuin täti, enkä suin surmin halua esiintyä esikoisen iloisessa lakkiasjuhlassa surupuvussa. Iloa ja väriä saisi koltusta löytyä! Ei silti mitään riemunkirjavaa eikä räikeää. (Minäkö vaativa? En kai?) Nyt toivo on pantava oman kaupungin kauppoihin!
Nuoret neidit sentään saivat juhlamekot ja oikein oivat asut saivatkin. Parasta asiassa on, että leningit ovat sekä äidin että käyttäjien mieleisiä. Ei mennyt koko ostospäivä hukkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti