Kakun röpsäys

Me-lehdessä oli ennen pääsiäistä herkullisen näköinen kahden suklaan kakku -ohje. Kysyin esikoiselta, pitäisikö sellainen tehdä pääsiäiseksi. Vastaus oli JOOO! Pelkästään omalle perheelle ei moista 20 hengen kakkuherkkua olisi kannattanut lähteä värkkäämään, mutta koska ihminen kerran vuodessa vanhenee ja tädillä sattui tänä vuonna tuo merkkipaalu pääsiäisen pyhiksi, kakulla hoidettiin nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Tarkempi harkinta sai aikaan vähän miettimistä. Kakkupohjaan tuli jo voita ja sokeria sekä sulkaarouhetta, väliin sulatettua valkosuklaata ja suklaakaramelleja ja päällykseenkin vielä suklaata... Mahtaa olla tuhti leivonnainen!

Mutta eihän suunnitelmia noin vain voi käydä muuttamaan, päätetty mikä päätetty. Ja tuleehan siihen tuorepuristettua appelsiinimehuakin, joten sehän on terveysruokaa - melkein. :)

Toissapäivänä paistoin kakkupohjan. Eihän meillä tietenkään sattunut olemaan kakkuvuokaa, jonka halkaisija olisi 20 cm. Piti soveltaa. Koska vuoan halkaisija oli 23 cm, tein kakkupohjasta noin neljäsosan isomman kuin ohje.

Jo kakkupohjan valmistuttua epävarmuus astui kuvioihin. Mitähän tästä mahtaa tulla???? Kun sitten eilen tein kakun väliin liivatteella hyydytettäviä välikerroksia, olin vielä epäuskoisempi. Höperyyttäni en hoksannut tehdä täytettä kuin ohjeen ohjeistaman määrän, joten sitä ei riittänyt kunnolla kaikkiin kolmeen väliin ja täyte näytti niin löysältäkin, että pelkäsin suurta epäonnistumista. Viimeiseen väliin vatkasin vain vatkautuvaa vaniljakastiketta lisukkeeksi. Kakkuun piilotettiin myös pehmeitä suklaamakeisia (Pollyja, nam!) ja kostukeliemeen ja välikerrokseen sekä appelsiinimehua että sitruslikööriä. Ensin luulin, että täytyy asioida Alkossa, mutta sitten muistin, että onhan meillä jemmoissa vielä muinoin Korfulta ostettua kumkvattilikööriä. Tulipahan sekin ostos vihdoin käyttöön!

Koko eilisen päivän olin siinä uskossa, että myttyyn meni. Harmittikin.

Tänään aamulla kaivelin tekeleen jähmettymästä jääkaapin uumenista ja kippasin sen lautaselle. Toivo heräsi... ehkä siitä vielä kakku saadaan! Vatkasin taas vaniljakastiketta, johon lisättiin tumma sulatettu suklaa. Sillä päälystin kakkuröpsäyksen ja sivuillekin pursottelin täytettä peittämään keskimmäisen välikön tyhjän oloisia kolosia. Päällyksen päälle rikoin Kindereitä ja pursottelin ruusukkeita. Vielä tupsaus kaakaojauhetta ja kakun oli tarkkoitus olla valmis. Pinkin ystävänä kuitenkin vielä piti muutama vaaleanpunainen linnunmunan näköinen suklaarae viskata kakkua somistamaan.

Maku oli.... yllättävän hyvä. En lisännyt kostukeliemeen ohjeen määräämää sokeria ja se oli hyvä. Kakussa riitti imelyyttä muutenkin. Mietin ensin, että puskeeko liköörin maku liian vahvasti läpi, mutta ei varmaankaan. Itse ainakin tykkäsin ja ilmeisesti suurin osa muistakin maistajista. Huh!